Description

I have composed two series of chamber works under ‘neutral’ headings, with the Quartetto works all being for string quartet, while the Trios feature different combinations of instruments, though the piano is common to all of them. Thus far the largest of my trio compositions is the third, a commission from the 1987 Kuhmo Chamber Music Festival.

Trio III is in five movements, with the first two and last two movements played without a break. This produces a symmetrical shape for the work: the I–II pairing of first movement & scherzo corresponds to the reversed IV–V combination of scherzo and Andante — Adagio finale, and between them is the most weighty movement in the work, described as a Marcia funebre. At the time of the first performance in Kuhmo I was often asked whether the funeral march had any direct connection with the recent death of my father. I did not admit or deny the link, at least not with any great energy, but it is true that the loss of a family member very easily occupies a large pad of the mind. On the other hand, simply watching the evening TV news seems to give plenty of cause for active mourning these days.

© Jouni Kaipainen, 1993

(Helsinki Festival)

(Translated by © William Moore and © Susan Sinisalo)

Olen säveltänyt kahta otsikoinniltaan ’neutraalia’ kamarimusiikkiteosten sarjaa, joista Quartetto -nimiset on kaikki kirjoitettu jousikvartetille, kun taas Trioiksi ristityt kappaleet vaihtelevat yhtyeensä puolesta, kuitenkin niin, että niissä kaikissa on mukana piano. Tähän mennessä suurin triosävellyksistäni on niistä kolmas, joka valmistui Kuhmon kamarimusiikin tilaustyönä kesäksi 1987. Trio III:een kuuluu viisi osaa, joista kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä soitetaan yhteen. Tästä syntyy teokseen symmetrisen kaltainen muoto: osaparia pääosa–scherzo vastaa lopussa käänteisessä järjestyksessä scherzon ja hitaahkon finaalin yhdistelmä, ja näiden välissä on tunnelmaltaan teoksen painavin osa, joka on nimetty Surumarssiksi. Kuhmon aikoina kyseltiin kovasti, lieneekö surumarssilla suoranaista tekemistä isäni hieman aikaisemmin tapahtuneen kuoleman kanssa. En kieltänyt enkä myöntänyt, en ainakaan kovin pontevasti, mutta tottahan on, että omaisten menetys valtaa helposti mielestä ison alan. Toisaalta jokapäiväiset TV-uutisetkin tuntuvat yleensä riittävältä aiheelta aktiiviseen suremiseen.

© Jouni Kaipainen, 1993

(Helsingin Juhlaviikot)

Jag har skrivit kammarmusik i två grupper med ’neutral’ rubricering: alla verk med namnet Quartetto är skrivna för stråkkvartett, medan de som kallas för Trio har varierande besättning, men dock så att piano ingår som ett av instrumenten. Den till omfånget största av mina trior är den tredje, som skrevs på beställning av kammarmusikfestivalen i Kuhmo för sommaren 1987.

Trio III har fem satser, av vilka de två första och de två sista spelas utan uppehåll. På detta sätt uppkommer en något så när symmetrisk form: första satsen och det därpå följande scherzot motsvaras av i omvänd ordning ett scherzo och en rätt långsam final. Mellan dessa par finns en sats som dominerar stämningen och som kallats för Sorgmarsch. I Kuhmo frågade man ofta om den hade något samband med min fars död, som hade inträffat något tidigare. Jag förnekade det inte och bekräftade det inte heller, åtminstone inte med eftertryck, men det är ju klart att förlusten av en nära anhörig påverkar en starkt. A andra sidan ger de dagliga TV-nyheterna i allmänhet arbete.

© Jouni Kaipainen, 1993

(Helsingfors Festspel)

(övers. © Jan Granberg)

Over the post few years Kaipainen has been exceptionally prolific. He has composed a number of chamber works for different instruments in various combinations, including three trios. Trio III, commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival is, however, the first conventional piano trio, though in this case it is the violin that is mentioned first. Whereas Trio I was in three movements and Trio II in one, Trio III has a more complex overall form in five movements, the two pairs of outer movements being performed without a break. The work calls to mind the mirror forms of the fourth and fifth string quartets by Bartók but the linking of the outer movements creates a different atmosphere. The middle movement, the core of Trio III, is a sort of distant funeral march which, despite its surrealism, is the movement providing most comment on the external world.

Finnish Broadcasting Company, 1990

Ces dernières années, sa plume a été particulièrement féconde. Kaipainen a écrit, entre outres, de nombreuses compositions de musique de chambre pour différents instruments, dont trois trios. Seul le Trio III, commandé par le Festival de musique de chambre de Kuhmo, est un trio pour piano, bien qu’en l’occurrence le compositeur place le violon en premier. Alors que le Trio I était composé en trois parties et le Trio II en une seule, le Trio III en cinq parties est basé sur une structure plus complexe où les parties extrêmes sont jouées d’un seul trait, par ensembles pairs. Cette structure rappelle les formes en miroir du quatrième et du cinquième quatuor pour cordes de Bartók, mois c’est précisément ce rapprochement des parties extrêmes qui crée une atmosphère différente. La partie centrale, le coeur du Trio III, constitue une sorte de marche funèbre transformée qui malgré son surréalisme forme la partie la plus critique par rapport au monde extérieur.

Radiodiffusion-Télévision Finlandaise, 1990

Instrumentation

vln, vlc, pno

Category

Chamber Works

Opus no.

op.29

Premiere Fp: Eeva Koskinen, violin, Anssi Karttunen, cello, and Tuija Hakkila, piano, Kuhmo Chamber Music Festival, July 20, 1987
Commisioned by / dedications Commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival

+ Add information