Taivaanvalot

by Pehr Henrik Nordgren

Kalevalaistaruja kahdelle solistille, seka- ja lapsikuorolle, perinnesoittimille ja kamariyhtyeille

Empty sheet

Pehr Henrik Nordgren

Taivaanvalot

Music Finland

Description

Taivaanvalot-teoksen pohjana on kalevalaisen runoston vanhimmat myytit ja uskomukset, joille löytyy vertailukohteita muinaiskansojen joukoista eri puolilta maailmaa. Lähtökohta ei siis ole suomalaiskansallinen eikä pyrkimyksenä myöskään ole todistaa Kalevalan kertomuksia historiallisiksi tositapahtumiksi. Sankarina ei ole Väinämöinen tai joku muu oletettavasti olemassa ollut henkilö, vaan pääskylintu, joka synnyttää auringon, kuun ja tähdet, tai sitten ’sepoin neitoi’, joka vapauttaa ne Hiitolasta (eli ’pimeästä Pohjolasta’ tai Manalasta).

Molemmissa myyteissä taivaankannen takoja Ilmarinen esiintyy kuin jumalolentona: häntä lintu rukoilee hädässään ja hänelle myös neito palauttaa vapauttamansa taivaankappaleet. Ne sävellyksen osat, joissa ei ole laulettavaa tekstiä, liittyvät alkukantaisiin uskomuksiin kuun- ja auringonpimennyksistä. Niistä ei ole löytynyt pitempiä yhtenäisiä runotoisintoja.

Yön ja päivän lintu -osan aiheena on taivaankappaleiden luominen. Luomisrunosta on olemassa lukuisia versioita, jotka eroavat toisistaan huomattavankin paljon. Joihinkin toisintoihin on sekoittunut myös vieraiden aihepiirien aineksia. Lönnrot on Kalevalassaan käyttänyt kertomusta sotkasta, joka laittaa pesänsä ja munii veden emosen polvelle. Munat vierivät pesästä ja särkyvät ja niiden palasista muodostuu maa, taivas, aurinko, kuu ja pilvet. Väinämöinen syntyy veden emosesta. Tavallisimmat runotoisinnot Karjalasta ja Vienasta kertovat kuitenkin, kuinka lintu munii veden aalloilla ajelehtivan Väinämöisen polvelle, joka kuumenee ja saa hänet heiluttamaan sitä niin, että muna vierii veteen ja särkyy, ja siitä syntyy aurinko, kuu ja tähdet.

Vertailemalla eri toisintoja päädyin käyttämään inkeriläistä luomisrunoa, joka eräiden tutkijoiden mukaan saattaa olla kaikkein vanhinta perintöä. Tämän runon mukaan pääskylintu etsii lähes loputtomasti paikkaa pesiäkseen, munii sitten kultaisen munan, jonka jumalan nostattama tuuli vierittää veteen. Särkyneen munan palasista, jotka lintu kokoaa sepältä saamallaan haravalla, syntyy aurinko, kuu ja tähdet.

Auringon, kuun ja tähtien vapauttaminen perustuu myös inkeriläisiin runotoisintoihin. Kyseessä on Päivänpäästö-legenda. Taivaanvalot on kätketty Hiitolaan ja niitä lähtee noutamaan ’Sepoin neitoi, selvä neitoi’ (tai useammin ’Jumalaisen ainoi poika’, mistä näkyy jo kristillinen vaikutus). Runossa kuvataan, kuinka valojen vartijat, kolme ’Hiien morsianta’, pesevät aurinkoa ja kuuta – kuvaus, joka alkukantaisissa uskomuksissa liittyy nimenomaan auringon- ja kuunpimennyksiin. Neidon pakomatka taivaanvalot mukanaan ja Hiitolan naiset perässään on lähes yhtä jännittävästi kuvattu kuin Väinämöisen pakomatka Sammon ryöstö -runossa.

Tekstivalinnassa olen pyrkinyt löytämään mahdollisimman itsenäisiä ja puhtaita toisintoja. Joistakin toisinnoista olen siksi poistanut aineksia, jotka selvästi kuuluvat toiseen legendaan – luomisruno, Päivänpäästö ja Sammon ryöstö menevät toisinnoissa välillä ristiin. Kun jossakin toisinnossa taasen on saattanut olla kertomuksen jokin kohta kiehtovammin esitetty kuin toisessa, olen valinnut sen. Johonkin olen taas lisännyt siitä puuttuvan aineksen. Näin teoksen teksti on palapelin tulosta, kuten on entisaikojen runonlaulajien muistaminenkin selvästi usein ollut. Olen kuitenkin menetellyt niin, että kansanomainen aitous on säilynyt – yhtään sanaa en ole muuttanut, vaan toistanut ne sellaisina kuin keräiljä aikoinaan on ne merkinnyt muistiin. En ole myöskään yrittänyt hioa tekstiä ns. taiteellisempaan muotoon, kuten Lönnrot, vaan tietoisesti säilyttänyt kaikki omintakeiset piirteet sellaisinaan – runon paikoitellen ontuva rytmiikka mukaanluettuna.

Musiikin olen rakentanut myös tietyllä tavalla hienostelua välttämällä. Soitinkokoonpano on vapaan mielikuvituksen tuote, ei niinkään käytännön vaatimusten sanelema eikä siksi aivan käytännöllinenkään. Perinteisten suomalaisten soittimien ottaminen mukaan tähän primitiivis-mytologiseen kokonaisuuteen on kuitenkin tuntunut luontevalta. Soittimien tehtävänä ei ole esiintyä vain kansansoittimina vaan tasavertaisina soittimina muiden soittimien joukossa. Siksi esim. viisikieliset kanteleet eri virityksineen saattavat soida yhtä riitasointuisesti kuin jaettu jousisto. Kalevalaiseen, lähinnä inkeriläiseen melodiikkaan olen perustanut tiettyjä teoksen aiheita. Esimerkiksi viimeisessä osassa alttoviuluduo soittaa mukaelman itkuvirrestä.

© Pehr Henrik Nordgren, 1985

(Kaustisen VII Kamarimusiikkiviikko)

(kommentti teoksen kantaesitykseen 3.2.1985)

Katso myös:

See also:

Taivaanvalot Op. 63: Yön ja päivän lintu - sanat / Lyrics in Finnish

Taivaanvalot Op. 63: Auringon, kuun ja tähtien vapauttaminen - sanat / Lyrics in Finnish


Instrumentation

soprano, tenor, mixed choir, children's choir and orchestra: 1111/1000/02, harpsichord, piano, 2 string quintets, folk instruments: 5 5-stringed kanteles, 3 36-stringed kanteles, 2 goat's horns, reed pipe, herdman's flute, bullroarers, percussion plaque, shaman's drum, jouhikko (bowed harp)


Category

Vocal and Choral Works, Works for Orchestra or Large Ensemble


Language

Fi


Opus no.

op. 63


Lyricist

Kalevala


Premiere

Merja Wirkkala, soprano, Matti Piipponen, tenor, Kokkola Orchestra with musicians and choirs from Kaustinen, cond. Jorma Panula, Kaustinen Chamber Music Week, February 3, 1985


Movements

Johdanto (I), Yön ja päivän lintu (II), Kuunnielijän karkotusmenot (III), Pahan voimat kätkevät valot manalan uumeniin (IV), Auringon, kuun ja tähtien vapauttaminen (V)


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Kaustinen Cultural Committee for the 150th anniversary of the Kalevala


Archive number

MF9201


+ Add information

Score


136 pages
A3-portrait

46.20 € 42.00 € excl. vat