LA Variations

by Esa-Pekka Salonen

Empty sheet

Esa-Pekka Salonen

LA Variations

Music Finland

Description

LA Variations is essentially variations on two chords, each consisting of six notes. Together they cover all twelve notes of a chromatic scale. Therefore the basic material of LA Variations has an ambiguous character: sometimes (most of the time, actually) it is modal (hexatonic), sometimes chromatic, when the two hexachords are used together as a twelve-tone structure.

This ambiguity, combining serial and non-serial thinking, is charasteristic of all my work since the mid-eighties, but LA Variations tilts the balance drastically towards the non-serial.

This piece, some nineteen minutes of music scored for a large orchestra, including a contrabass clarinet and a synthesizer, is very clear in its form and direct in its expression.

The two hexachords are introduced in the opening measures of the piece together in the chromatic fenotype. Alto flute, English horn, bass clarinet, and two bassoons, shadowed by three solo violas, play a melody which sounds like kind of synthetic folk music, but in fact is a horizontal representation of the two hexachords transposed to the same pitch.

Some of the variations that follow are based on this melody, others are the deeper, invisible (or inaudible) aspects of the material. There are also elements that never change, like the dactyl rhythm first heard in the timpani and percussion halfway through the piece.

This is a short description of the geography of LA Variations:

1) The two hexachords together as an ascending scale. Movement slows down to

2) Quasi folk-music episode (which I described before).

3) First Chorale (winds only).

4) Big Chorale I. The two hexachords are interpreted three times in three different ways in a very large chord.

5) Scherzando, leggiero.

6) A machine that prepare the even semi-quaver movement of

7) Variation of the melody in trumpets and Violin I.

8) Fastest section of the piece. First woodwinds in the largest register, then bass instruments in the lowest register. An acrobatic double bass solo leads to

9) Variation for winds, percussion, harp, celesta.

10) Canon in three different tempos. Scored for a chamber ensemble.

11) A tutti string passage leads to Big Machine I. Percussion prepares the mantra rhythm. Brass chords in the Big Machine are my hommage to Sibelius.

12) Second Chorale.

13) A new aspect of the melody in unison strings.

14) Tempo quiver = 125. Canon à 3.

15) Big Machine II. Probably the most joyful music I've ever written.

16) Big Chord II. This time two different interpretations of the hexachords. Repeated mantra rhythm in timpani, roto-toms, and log drums grows to maximum power.

17) Coda. Two hexachords together as in the beginning. Scored for eight muted cellos, eight muted violins, and piccolo.

I wrote LA Variations specifically for the players of the Los Angeles Philharmonic. I'm very proud of the virtuosity and power of my orchestra.

© Esa-Pekka Salonen

(Helsinki Festival 1997)

LA Variations on perusolemukseltaan muunnelmia kahdesta soinnusta, kummassakin kuusi nuottia. Yhdessä ne kattavat kaikki kromaattisen asteikon kaksitoista säveltä. Tämän vuoksi LA Variationsin materiaalilla on kaksijakoinen luonne; toisinaan (itse asiassa suurimman osan aikaa) se on modaalinen (heksatoninen), toisinaan kappaleen luonne on kromaattinen, kun kahta heksakordia käytetään yhdessä kaksitoistasävelisenä rakenteena.

Tämä kaksijakoisuus, joka yhdistelee sarjallista ja ei-sarjallista ajattelua, on tyypillistä kaikille teoksilleni 80-luvun puolivälistä lähtien, mutta LA Variationsissa painopiste on heilahtanut vahvasti ei-sarjallisen suuntaan.

Noin yhdeksäntoista minuuttia pitkä ja suurelle orkesterille kontrabassoklarinetteinen ja syntetisaattoreineen kirjoitettu teos on muodoltaan selkeä ja ilmaisultaan suora.

Molemmat heksakordit esitellään teoksen ensi tahdeilla kromaattisessa muodossaan. Alttohuilu, englannintorvi, bassoklarinetti ja kaksi fagottia kolmen sooloalttoviulun varjostamana soittavat sävelmää, joka vaikuttaa synteettiseltä kansanmusiikilta, mutta tosiasiassa siinä on kaksi heksakordia horisontaalisessa asennossa, samalle säveltasolle transponoituna.

Jotkut seuraavista variaatioista on perustettu tälle sävelmälle, toiset edustavat syvempiä, näkymättömiä (tai kuulumattomia) näkökulmia materiaaliin. Mukana on myös elementtejä, jotka eivät lainkaan muutu, kuten patarumpujen ja lyömäsoittimien ensimmäisenä esittämä daktyylinen rytmiaihe noin kappaleen puolivälissä.

Tässä lyhyt opas LA Variationsin maastoon:

1. Kaksi heksakordia yhdessä nousevana asteikkona. Liike hidastuu

2. kansanmusiikkia muistuttavaan episodiin (jonka olen kuvannut yllä).

3. Ensimmäinen koraali (pelkät puhaltimet).

4. Suuri Sointu I. Kaksi heksakordia esitetään kolme kertaa kolmella eri tavoin erittäin laajana sointurakennelmana.

5. Scherzando, leggiero.

6. Kone, joka valmistaa tasaisten kuudestoistaosien liikettä

7. muunnelmassa, jossa sävelmä on trumpeteilla ja ensimmäisellä viululla.

8. Kappaleen nopein jakso. Ensin puupuhaltimet korkeimmassa rekisterissään, sitten bassoinstrumentit matalimmassa rekisterissään. Akrobaattinen kontrabassosoolo johtaa

9. variaatioon puhaltimille, lyömäsoittimille, harpulle ja celestalle.

10. Kaanon kolmessa eri tempossa. Soitinnettu kamariyhtyeelle.

11. Jousien tuttijakso, joka johtaa Suureen Koneeseen I. Lyömäsoittimet valmistelevat mantra-rytmin. Suuren Koneen vaskisoinnut ovat kunnianosoitukseni Sibeliukselle.

12. Toinen koraali.

13. Uusi näkökulma melodiaan unisonojousilla.

14. Tempo neljäsosanuotti = 125. Canon à 3.

15. Suuri Kone II. Luultavasti iloisinta musiikkia, mitä olen koskaan kirjoittanut.

16. Suuri Sointu II. Tällä kertaa kaksi eri tulkintaa heksakordeista. Mantra-rytmi toistettuna patarummuilla, roto-tomeillaja puurummuilla maksimaaliseen tehoonsa saakka.

17. Kooda. Kaksi heksakordia yhdessä, kuten alussa. Kirjoitettu kahdeksalle sordinoidulle sellolle, kahdeksalle sordinoidulle viululle ja pikkololle.

Kirjoitin LA Variationsin varta vasten Los Angelesin filharmonikkojen soittajille. Olen erittäin ylpeä orkesterini voimasta ja virtuoosisuudesta.

© Esa-Pekka Salonen

(käännös: © Antti Häyrynen)

(Helsingin Juhlaviikot 1997)

LA Variations är huvudsakligen variationer över två ackord bestående av sex toner var. Tillsammans täcker de alla tolv toner i en kromatisk skala. Därför har grundmaterialet i LA Variations en tvetydig karaktär: ibland (egentligen oftast) är materialet modalt (hexatoniskt), ibland är det kromatiskt, då två hexakord används samtidigt och bildar en struktur bestående av tolv toner.

Denna tudelning som kombinerar seriellt och icke seriellt tänkande är kännetecknande för all min musik efter mitten av 80-talet, men i LA Variations har tyngdpunkten definitivt kommit att glida över mot det icke seriella.

Kompositionen är ca 19 minuter lång och skriven för stor orkester med kontrabasklarinett och synt. Till formen är musiken klar och uttrycket direkt.

De båda hexakorden introduceras genast i de första takterna i kromatisk form. Altflöjt, engelskt horn, basklarinett och två fagotter spelar skuggade av tre soloaltvioliner, en melodi som låter som något slags syntetisk folkmusik. I själva verket är det två hexakord i horisontal position, transponerade till samma tonhöjd.

Några av de följande variationerna baserar sig på denna melodi, andra representerar djupare, osynliga (eller ohörbara) aspekter av materialet. Med finns också element som aldrig förändras, t.ex. den daktylrytm som först introduceras av pukoma och slagverken ungefär halvvägs i verket.

En kort vägledning i LA Variationernas terräng:

1. Två hexakord tillsammans som en stigande skala. Rörelsen blir långsammare och övergår i

2. en nästan folkmusikalisk episod (som jag beskrivit ovan).

3. Första koralen (bara blåsare).

4. Stora Ackordet I. De två hexakorden tolkas tre gånger på tre olika sätt i ett jätteackord.

5. Scherzando, leggiero.

6. En maskin som producerar en jämn rörelse med sextondeldelstoner i

7. en variation där melodin spelas av trumpeterna och första violinerna.

8. Det snabbaste avsnittet i stycket. Först träblåsarna i högsta registret, sedan basinstrumenten i det lågsta. Ett akrobatiskt solo för kontrabas leder till en

9. variation för blåsare, slagverk, harpa och celesta.

10. Kanon i tre olika tempi. Instrumenterad för kammarensemble.

11. En tuttipassage för stråkarna leder till Stora Maskinen I. Slagverkarna förbereder en mantrarytm. Bleckackorden i Stora Maskinen är min hedersbetygelse till Sibelius.

12. Andra koralen.

13. En ny aspekt av melodin spelad av stråkarna unisont.

14. Tempo: en fjärdedelston = 125. Canon à 3.

15. Stora Maskinen II. Troligen den gladaste musiklag någonsin skrivit.

16. Stora Ackordet II. Denna gång två olika tolkningar av hexakorden. Mantrarytmen upprepas av pukorna, roto-tomerna och trätrummorna och drivs tills den får maximal effekt.

17 Koda. De två hexakorden tillsammans som i början. Instrumenterat för åtta sordinerade violonceller, åtta sordinerade violiner och piccola.

Jag skrev LA Variations för Los Angeles filharmoniker. Jag är mycket stolt över min orkesters virtuositet och kraft.

© Esa-Pekka Salonen

(övers. © Jan Granberg)

(Helsingfors Festspel 1997)


Instrumentation

3343 4331 13 1, synth, cel, str [pic, afl, ehn, Eb cl, bcl, cbcl, cfag]


Category

Works for Orchestra or Large Ensemble


Premiere

Los Angeles Philharmonic Orchestra, cond. Esa-Pekka Salonen, Los Angeles, January 16, 1997.


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Los Angeles Philharmonic Orchestra.


+ Add information