Description

Du cristal ...à la fumée (Kristallista savuksi) on kahden teoksen kokonaisuus, joista idea syntyi samanaikaisesti. Kun työstin ensimmäistä näistä kahdesta, oli mielessäni jatkuvasti myös toinen, joka alkoi hahmottua negaation kautta: siitä tulisi se, mitä Du cristal ei ole, muodollisesti oikukas, ei lineaarisesti etenevä, ei massiivista aineen metamorfoosia, vaan jo olemassa olevien eri olotilojen vuorottaista etenemistä.

Du cristalin ideat totetuttavat usein symmetrisiä polkuja. ...à la fumée puolestaan välttää symmetriaa, tästä kertoo jo solististen solistien valinta: alttohuilu ja sello, ei tasapainoisen soitinparin luomiseksi, vaan kumpikin oman ominaisluonteensa vuoksi. Ajatukseni ei ole ollut kirjoittaa ’kaksoiskonserttoa’, vaan halusin pikemminkin kuljettaa Du cristalin materiaalia erilaisiin suuntiin, eri keinoin, eri mittakaavoissa. Soolo-osuuksissa tarkennetaan usein mikroskooppisin yksityiskohtiin, kun taas orkesteri toteuttaa samanlähtöisiä ajatuksia suuremmassa mitakaavassa.

Toivoin myös kaikkien soitinten yltävän laajaan dynamiikkaan, ja tästä ajatuksesta, soolosoitinten vahvistamisesta orkesterin vertaiseksi, alkoi kehittyä näiden instrumenttien muokkausta koskeva ajattelu.

Mielessäni Du cristal ...à la fumée on yksi teos, sen kahdet kasvot, mutta molemmat täysin valmiiksi piirretyt, elävät ja itsenäiset. Eli musiikissa yksinkertaisesti saman materiaalin kaksi mahdollista tapaa kehittyä ja monistua.

Teosten nimet juontuvat Henri Atlanin teoksesta Entre le cristal et la fumée.

© Kaija Saariaho, Pariisi 29.1.1991

Première partie d'un diptyque orchestral et première tentative de Kaija Saariaho pour écrire pour un grand orchestre symphonique, Du cristal emprunte son titre à l'ouvrage Entre le cristal et la fumée d'Henri Atlan. Dans Du cristal, l'orchestre est l'outil de contrôle et de modelage de la masse sonore monolithique. Les deux volets du diptyque peuvent être joués ensemble ou séparément.

La forme de ...à la fumée est plus capricieuse, plus imprévue que celle de Du cristal. L'effectif reste le même, mais deux instruments solistes, une flûte en sol et un violoncelle - devenus les instruments de prédilection de Kaija Saariaho -, ont été ajoutés. Ces instruments sont tous les deux liés à un dispositif de sonorisation. Il ne s'agit pas d'un concerto, mais les deux solistes jouent le rôle de microscopes grâce auxquels le compositeur pénètre dans la structure intime de son matériau.

© Risto Nieminen, 1994

© Ircam - Centre Georges-Pompidou, 1994

(From Kaija Saariaho, Ircam 1995)

Instrumentation

4342 4331 14 1, pno, synth, asax, str, afl solo, vlc solo [4fl+4pic+4afl, 3cl+3cl in Es, 1bcl, str: 16-14-12-10-8.]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Premiere

Petri Alanko, alto flute, Anssi Karttunen, cello, Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Esa-Pekka Salonen, Helsinki, March 20, 1991.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company.

+ Add information