Yta III

by Esa-Pekka Salonen

Empty sheet

Esa-Pekka Salonen

Yta III

Music Finland

Description

The three works entitled Yta, written in the 1980s, form a coherent cycle related to the world of Meeting. They are characterized by the constantly living, nervous virtuoso movement of the texture, which however does not proceed dynamically like a drama but is more monolithic. The title, Yta, means ‘surface’ in Swedish.

The opening work, Yta I for alto flute (1982) has a significant tempo indication: ‘Presto, meccanico nervoso’. The work flows in a relentless chain of notes. The clearly audible breathing sounds dire not due to the flautist's faulty technique; Salonen has entered these sounds into the score as if to emphasize the extreme breathlessness of the piece.

The next movement to be completed was Yta II for piano (1985). The programme note accompanying it is one of Salonems most laconic: "I have tried to learn something from crystals, snow and ice." Even in its brevity, this conveys something essential of the lucid sound world of the work centred in the high register and proceeding at virtuoso speed. The same work gains a wholly different sound yet retains its original character when performed in the version for harpsichord arranged by Jukka Tiensuu in 1987 [Yta IIb].

The last movement of the Yta cycle to date is Yta III for cello (1987). Like its two predecessors, it demands a virtuoso performer and has a continuous forward drive. There is also something desperate in its relentlessness; the cello here is not a queen of cantilena but, to quote Salonen’s metaphor, like a dragonfly trying to take off with burnt wings.

© Kimmo Korhonen 1999

(translated by © Jaakko Mäntyjärvi)

(from Finlandia CD 398423409-2, 1999)

Kolme 1980-luvulla syntynyttä Yta-teosta muodostavat ilmaisultaan varsin yhtenäisen sarjan, joka liittyy samaan maailmaan kuin Meeting. Kaikille niistä on ominaista tekstuurin alituiseen elävä, virtuoosisen hermostunut liike, joka ei kuitenkaan ole draaman tapaan jännitteisesti etenevää vaan enemmänkin esineellistynyttä. Otsikko Yta tarkottaa “pintaa”.

Jo teossarjan avaavalla, alttohuilulle kirjoitetulla teoksella Yta I (1982) on kuvaava esitysmerkintä: "Presto, meccanico nervoso". Teoksesta rakentuu hellittämättä eteenpäin rientävä, katkeamaton sävelnauha. Esityksestä kuuluvat hengitysäänet eivät ole merkki huilistin puutteellisesta tekniikasta, vaan Salonen on kirjoittanut ne mukaan partituuriin kuin korostakseen teoksen äärimmilleen vietyä hengästyttävää luonnetta.

Seuraavaksi Yta-sarjasta valmistui pianolle sävelletty Yta II (1985). Sen teoskommentti kuuluu Salosen lakonisimipiin - "Olen yrittänyt oppia jotain kiteistä ja kristalleista, lumesta ja jäästä" - mutta ilmaisee sellaisenakin jotain olennaista teoksen läpikuultavan kirkkaasta, ylärekisteriä korostavasta sointimaailmasta, johon yhdistyy taiturillinen nopealiikkeisyys. Sama teos on saanut hyvin toisenlaisen sointiasun mutta rikkomatta alkuteoksen henkeä, kun se esitetään Jukka Tiensuun vuonna 1987 laatimana cembaloversiona [Yta IIb].

Toistaiseksi Yta-sarjan viimeinen teos on sellolle kirjoitettu Yta III (1987). Se on kahden edeltäjänsä tavoin virtuoosista ja alituiseen eteenpäin rynnistävää musiikkia. Samalla sen hellittämättömyydessa on myös jotain epätoivoista; sello ei tässä ole mikään leveän cantilenan kuningatar vaan muuatta Salosen omaa vertausta käyttääksemme kuin palanein siivin lentoon yrittävä korento.

© Kimmo Korhonen, 1999

(Finlandia CD 3894-23409-2, 1999)


Instrumentation

vlc


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Anssi Karttunen, cello, Time of Music Festival, Viitasaari (Finland), July 23, 1987.


+ Add information