Description

Vuelo de alambre (Barbed-wire Flight) was a commission from the Finnish Broadcasting Company, and was given its first performance in April 1985 by the soprano Eija Orpana-Martin and the Finnish RSO under Jorma Panula. The work is a song-cycle based on poems by unknown prisoners in the Chilean prison-camps of the 1970s. Despite the brutality of the background, the verses are not political declarations, but rather poetic images, reflecting the experiences, memories, and longing of the suffering inmates. In the manner of South American folk music, they have an elegiac quality without being heavy and pessimistic.

Tengo (I have...), which follows on from the orchestral prelude, is in a sense a catalogue of the items great and small in the prisoner’s world, including the sun, the sea, the wind, an old diary, but also loathing, worry, and the allsurrounding barbed wire — alambrada. With its passionate rhythms, Electra is actually a man’s song, a man who in words dressed in sarcastic, erotic imagery describes his experiences of electric shock torture. The third song Fué anoche (It happened last night) is a memory of the happy past of a devoted couple, of children who ‘ran with steps as light as a butterfly’, of kites symbolising freedom that ‘rose towards the north on their barbedwire flight’. The title of the last song Tres alamos is the name of a particular Chilean prison-camp. It describes a mother who, in the face of repeated rebuffs, returns time and again to the police station to ask for imormation on the whereabouts of her missing son.

The material used is a 12-note scale, with the first ten notes formed of two overlapping Latin American scales. Pentatonic scales begin to grow out of the 12-note row only in the third song. They are at their most pure in the soprano’s recitative in the last song and in the woodwind texture to the orchestral Postlude, which conceals within it authentic Andean melodies. The technique applied here is also displayed in the 1982 composition for four guitars Minimba 1, where the name fuses two words: minimalism and samba.

© Mikko Heiniö, 1991

(Finlandia FACD 408, 1991)

Vuelo de alambre (Piikkilankalento) syntyi Yleisradion tilauksesta, ja sen kantaesittivät Eija Orpana-Martin ja Jorma Panulan johtama Radion sinfoniaorkesteri 3.4.1985. Teos pohjautuu Chilen vankileirillä 1970-luvulla kirjoitettuihin anonyymeihin runoihin. Tekstit eivät julmasta taustastaan huolimatta ole poliittisia julistuksia vaan runollisia kuvia, joissa heijastuu kärsivän ihmisen kokemukset, muistot ja kaipaus. Eteläamerikkalaisen kansanmusiikin tapaan ne ovat elegisiä mutta eivät pessimistisen raskasmielisiä.

Orkesterin preludia seuraava Tengo (Minulla on...) on tavallaan luettelo vangin suurista ja pienistä asioista, joita ovat mm. aurinko, meri, tuuli, vanha kalenteri mutta myös viha, huoli ja ympäröivä piikkilanka-aita, alambrada. Kiihkeärytminen Electra on itse asiassa miehen laulu, miehen, joka sarkastisella, eroottisella kuvakielellä kertoo kokemastaan sähkökidutuksesta. Kolmas laulu Fué anoche (Eilen illalla se tapahtui) on muisto rakastavan parin onnellisesta ajasta, lapsista, jotka ’juoksentelivat perhosenkevein askelin’, vapautta symbolisoivista leijoista jotka ’nousivat kohti pohjoista piikkilankalennolleen’. Viimeisen laulun otsikko Tres alamos on chileläisen vankileirin nimi. Se kuvaa äitiä, joka tylystä kohtelusta huolimatta yhä uudelleen palaa poliisiasemalle pyytämään tietoja kadonneesta pojastaan.

Teoksen sävelmateriaalina on 12-sävelrivi, jonka kymmenen ensimmäistä säveltä muodostuvat kahdesta limittäisestä latinalaisamerikkalaisesta asteikosta. Pentatoniset asteikot alkavat kasvaa ulos 12-sävelrivistä vasta kolmannessa laulussa. Puhtaimmin niille perustuvat sopraanon resitatiivi viimeisessä laulussa sekä postludin puupuhallinkudos, johon kätkeytyy jo aitoja Andien sävelmiä. Postludissa käytetty tekniikka on esillä myös neljälle kitaralle sävelletyssä kappaleessa Minimba 1 (1982), jonka nimessä yhtyy kaksi sanaa: minimalismi ja samba.

© Mikko Heiniö, 1991

(Finlandia FACD 408, 1991)

The song cycle Vuelo de alambre (Barbed-wire flight, 1983) for soprano and orchestra is a good example of the combination of different musical worlds that is so typical of many of Heiniö’s works. The gamut of expression in the work runs from Romantic exuberance to a Minimalist pulsing, from violent eruptions to fragile meditation and from genuine Andean folk melodies to a grotesque martial music quote.

Vuelo de alambre is a setting of poetry written by political prisoners in Chile in the 1970s. This great human tragedy is approached more from the individual than from the political point of view. As Heiniö has said, the lyrics are “pictures in poetry, reflecting the experiences, memories and longing of a suffering person.”

The cycle is divided into six movements; the two first and the two last movements are run together. The opening movement is the Prelude for orchestra. In the first song, Tengo (I have), the soprano enters with expansive, peacefully soaring melodies. Electra is a rapid, at times grotesque song whose macabre martial music quote brings the music closer to political commentary. The climax fizzles into a surreal waltz. Fué anoche (Yesterday it happened) is filled with happy memories un derlined by the lyrical orchestral accompaniment. Tres alamos, is about a mother who comes to the police station day after day asking after her son who has disappeared. This song and the immediately following Postlude based on Andean tunes also contain light and happiness — as if the hope still alive in the mother could, after all, transcend the pain of reality.

© Kimmo Korhonen, 1995

(translated by © Jaakko Mäntyjärvi)

(from Finlandia CD 4509-99403-2, 1995)

Sopraanolle ja orkesterille sävelletty laulusarja Vuelo de alambre (Piikkilankalento, 1983) on hyvä esimerkki siitä erilaisten musiikillisten maailmojen yhdistämisestä, joka on ominaista monille Heiniön sävellyksille. Teoksen ilmaisu ulottuu romanttisesta uhkeudesta minimalistiseen sykkeeseen, väkivaltaisista purkauksista hauraaseen mietiskelyyn ja aidoista Andien sävelrnistä irvokkaaseen marssisitaattiin.

Vnelo de alambren taustana ovat chileläisten poliittisten vankien 1970-luvulla kirjoittamat anonyymit runot. Tätä syvää inhimillistä tragediaa lähestytään enemmän yksilöiden näkökulmasta kuin poliittisena julistuksena. Niin kuin Heiniö on todennut, tekstit ovat ”runollisia kuvia, joissa heijastuvat kärsivän ihmisen kokemukset, muistot ja kaipaus”.

Laulusarja jakaantuu kuuteen osaan, joista kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä soitetaan tauoitta. Avausosa on orkesterille kirjoitettu Preludi. Ensimmäisessä laulussa Tengo (Minulla on) sopraano tulee mukaan laajoin, rauhallisesti kaartuvin melodialinjoin. Electra on nopealiikkeinen, paikoin groteskiksi yltyvä laulu, jonka irvokas marssisitaatti on vihje poliittisen kannanoton suuntaan. Huipennuksen jälkeen liu’utaan epätodelliseen valssiin. Fué anoche (Eilen illalla se tapahtui) on täynnä muistoja onnen ajasta, joita lyyrisen kaunis orkesterikudos alleviivaa. Tres alamos kuvaa äitiä, joka käy päivästä toiseen kysymässä poliisiasemalla tietoja kadonneesta pojastaan. Sekä se että tauotta seuraava, aitoja Andien sävelmiä sisältävä Postludi huokuvat kaiken muun ohella myös valoa ja onnea aivan kuin äidissä kytevä toivo sittenkin ylittäisi todellisuuden aiheuttaman tuskan.

© Kimmo Korhonen, 1995

(Finlandia CD 4509-99403-2, 1995)

Instrumentation

3333 4331 13 1, pno+cel, str, sopr solo [pic+fl, pic+fl+afl, ob+ehn, cl+bcl+cl in Eb, cfag]

Category

Vocal and Choral Works

Language

Es

Opus no.

op.43

Lyricist

tuntematt. chilel. vangit (san.)

Premiere

Eija Orpana-Martin, soprano, Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Jorma Panula, Helsinki, April 3, 1985.

Movements

Prelude (I), Tengo (I), Electra (II), Fue anoche (III), Tres alamos (IV), Postlude (IV), Minulla on (I), Elektra (II), Eilen illalla se tapahtui (III), Tres alamos (IV)

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company.

+ Add information