Description

I Ehtoopalvelus (Vespers)

Alkupsalmi (Psalm 103)

I Katisma

Avuksihuutopsalmi (Psalm of Invocation)

Avuksihuutostikiira (Sticheron of Invocation)

Dogmistikiira Jumalansynnyttäjälle (Sticheron to the Mother of God)

Ehtoohymni (Evening Hymn)

Hartauden ektenia (Ekteniya)

Litanian stikiira (Sticheron of the Litany)

Litanian ektenia (Ekteniya of the Litany)

Virrelmästikiira (Sticheron)

Tropari (Troparion)

Juhlapäivän tropari (Troparion of the Feast)

Loppusiunaus (Final Blessing)

II Aamupalvelus (Matins)

Tropari (Troparion)

Tropari (2.) (Troparion (2nd))

Ylistysveisu (Hymn of Praise)

Yläsnousemustropari (Troparion of the Resurrection)

Antifoni (Antiphon)

Prokimeni (Prokeimenon)

Ylösnousemusveisu (Hymn of the Resurrection)

Kanoni: 1. irmossi (Canon: 1st Irmos)

3. irmossi (3rd Irmos)

4. irmossi (4th Irmos)

5. irmossi (5th Irmos)

6. irmossi (6th Irmos)

7. irmossi (7th Irmos)

8. irmossi (8th Irmos)

Katabasi: Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi (Katabasis: Hymn of Thanksgiving of the Mother of God)

9. irmossi (9th Irmos)

Kiitostikiira (Sticheron of Thanksgiving)

Ylösnousemustropari (Troparion of the Resurrection)

Loppusiunaus (Final Blessing)

See text: Orthodox Vigil (in Finnish)

The All-Night Vigil was jointly commissioned by the Helsinki Festival and the Orthodox Church of Finland. It was premiered at divine service in the Uspenski Cathedral in Helsinki, the Evening Service [Vespers] in 1971 and the Morning Service [Matins] in 1972. The concert version published now is an independent work adapted from the original.

The All-Night Vigil ultimately stems from a vision-inducing childhood visit to the island monastery of Valamo in the middle of Lake Ladoga just before the Winter War in 1939; after that war Valamo no longer belonged to Finland. It seemed to me that the islands floated on air, and more and more colourful domes and towers appeared between the trees. The bells began to ring, the low tolling booms and the shrill tintinnabulation: the world was full of sound and colour. Then the black-bearded monks in their robes, the high vaulted churches, and the saints, kings and angels in the icons... These images dazzled my ten-year-old mind and lodged in my sub-conscious, to re-emerge fifteen years later in the piano cycle Ikonit (Icons) and again three decades later when I was commissioned to set the Orthodox divine service, or All-Night Vigil. The archaic, darkly decorative and somehow merrily melancholy holy texts affected me deeply. By coincidence, the date set for the performance was the Festival of the Beheading of St. John the Baptist. The proper texts for that day had unbelievable, naively harsh and mystically profound passages.

No instruments are used in divine services in the Orthodox church, not even the organ. Because of this, I wanted to use the choir in as varied a way as possible. There are numerous solos, most importantly the opening basso profondo; there are also tenor, soprano and alto soloists appearing singly and in pairs. The choir not only sings but speaks and whispers too. It sings in clusters an glissandi (a traditional feature of the ancient Byzantine liturgy). There is also a ‘pedal bass’ group that frequently sinks to a subterranean low B flat; the liturgical recitation features microintervals, and so on. In fact, this All-Night Vigil is closer in spirit and expression to the ancient and lost world of Byzantine chant than to the newer Russian chant which was not established as the accepted style until the 19th century.

The patron saint of this All-Night Vigil, St. John the Baptist, is specifically referred to in the dramatic bass solos of the Sticheron of Invocation and the Irmosses. The variation technique I have used binds and structures all sections and songs of the work together into a vast mosaic. In the midst stand two figures: St. John the Baptist and the Virgin, Mother of God. They are surrounded by the apostolic congregation and on the periphery — through the mystery of ecumenical unity — by all of Christendom and all of Western culture.

© Einojuhani Rautavaara

(translated by © Jaakko Mäntyjärvi)

Vigilia syntyi Helsingin Juhlaviikkojen ja Suomen Ortodoksisen Kirkon yhteistilauksena. Se ensiesitettiin jumalanpalveluksena Uspenskin katedraalissa, Ehtoopalvelus 1971 ja Aamupalvelus 1972. Nyt julkaistava konserttiversio on siitä muodostettu itsenäinen kokonaisuus.

Vigilian syntytaustana oli ilmestyksenomainen lapsuudenelämys, käynti Valamon saariluostarissa keskellä Laatokkaa, juuri ennen talvisotaa 1939 – jonka jälkeen Valamo ei enää kuulunut Suomeen. Minusta nuo saaret näyttivät leijuvan ilmassa, puiden välistä ilmestyi yhä uusia värikkäitä kupoleja ja torneja. Kellot alkoivat soida, matalat kumahdukset ja korkeat kilinät: koko maailma oli täynnä ääntä ja värejä. Sitten mustapartaiset munkit kaapuineen, korkeat kirkkoholvit, ikonien pyhimykset, kuninkaat ja enkelit... Kymmenvuotiaan häikäistyneeseen mieleen iskostui kuvia, jotka säilyivät alitajunnassa, kunnes ne viisitoista vuotta myöhemmin nousivat esiin pianosarjassa Ikonit, sekä jälleen kolme vuosikymmentä myöhemmin, kun sain tehtäväksi säveltää ortodoksisen messun eli Vigilian. Sen pyhien tekstien arkaaisuus, tumma dekoratiivisuus, eräänlainen synkän-iloinen hehku vetosi minuun valtavasti. Vigilian esityspäivä olisi sattumoisin Johannes Kastajan muistojuhla. Sen teksteissä taas luki uskomattomia naiivin karkeita, mystisen syvällisiä käänteitä.

Ortodoksinen jumalanpalvelus ei tunne soittimia, ei edes urkuja. Siksi halusin käyttää sävellyksessä kuoroa mahdollisimman monipuolisesti. Sooloja on runsaasti, tarkeimpänä heti alussa esiintyvä basso profondo, edelleen myös tenori, sopraano ja altto solisteina ja soolopareina. Kuoroa kuullaan myös puhekuorona, se kuiskaa, se muodostaa klustereita, se laulaa glissandoja (jotka perinnäisesti liittyvät bysanttilaiseen liturgiaan). Esiintyy myös kontra-B:hen saakka vajoava ‘pedaalibassoryhmä’, papin resitaatiossa käytetään mikrointervalleja jne. Tämä Vigilia onkin hengeltään ja ilmaisukeinoiltaan lähempänä bysanttilaista muotomaailmaa kuin uudempaa venäläistä kirkkolaulua – joka vasta 1800-luvulla vakiintui kirkkotyyliksi.

Tämän nimenomaisen Vigilian nimikkopyhimys Johannes Kastaja esiintyy yksilöidysti Avuksihuutostikiiran ja Irmossien dramaattisissa bassosooloissa. Muunnelmatekniikka sitoo ja limittää laajan teoksen kaikki osat ja laulut suureksi mosaiikkikuvaksi. Sen keskellä nähdään kaksi hahmoa, Johannes Kastaja sekä Jumalansynnyttäjä Neitsyt, heidän ympärillään apostolinen seurakunta ja periferiassa vihdoin – ekumeenisen mysteerin kautta – kristikunta ja koko länsimainen kulttuuri.

© Einojuhani Rautavaara

Instrumentation

chx

Category

Vocal and Choral Works

Language

En

Opus no.

op. 57

Lyricist

Ortodoksinen vigilia (san.)

Premiere

(Part I): Klemetti Institute Chamber Choir, cond. Harald Andersén, Helsinki Festival, Helsinki, August 28, 1971, Fp (Part II): Klemetti Institute Chamber Choir, cond. Harald Andersén, Helsinki Festival, Helsinki, September 9, 1972, Fp (concert version): Finnish Radio Chamber Choir, cond Timo Nuoranne, Helsinki, October 14, 1997.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Helsinki Festival and the Orthodox Church in Finland.

+ Add information