Syvien vesien juhla

by Kalevi Aho

The Rejoicing of the Deep Waters

Fantasia orkesterille, A Phantasy for Orchestra

Empty sheet

Kalevi Aho

Syvien vesien juhla

Music Finland

Description

The impulse for my orchestral fantasy The Rejoicing of the Deep Waters comes from the opera Before We Have All Drowned. The libretto is based on a radio play by Juha Mannerkorpi from 1969.

The principal character is a woman, a nurse on a surgical ward, who commits suicide during the overture of the opera by jumping off a bridge inte the river. The events which have led up to the suicide are then presented retrospectively. At the same time the action continues in real time: from the bottom of the river the woman comments on the search for her body and as a dead person she carries on a discussion with her former closest friends.

The woman has had an affair with the surgeon Göran. In the eight scene of the opera Göran visits the woman in her small apartment for the first time. Göran asks her to put on a record. She chooses a piece called The Rejoicing of the Deep Waters.

Göran: Do you like this?

The woman: I’m not sure. A nice piece, but horrible, somehow. Or empty, full of emptiness, desolate. As though the human hand has no part in it any more.

Göran: Just machinery, you mean?

The woman: Something like that. Too flawless.

Göran: I would say ruthless. Flawlessness is always ruthless.

The woman: Do you like it?

Göran: If a surgeon didn’t like something that’s flawless, then...?

Later on the woman’s and Göran’s relationship falls apart. He is incapable of true love. The woman comments on this from the bottom of the river: ‘We listened to The Rejoicing of the Deep Waters./ And it just went on and on,/ at an art gallery, at theatres, in concert halls./ ...But in this light,/ and love is light, which is refracted as a lover wishes,/ and I thought: the pianist’s hand, the surgeon’s flawless hand. Oh the rejoicing of the deep waters!’

The opera then focuses on the little boy Saku whose father has been drowned in a shipwreck. Saku finds a mission in life: he wants to invent a pocket torch radar which could be used under water to find drowning people before they have actually died; and then Saku would be able to save them. In the opera drowning grows into something symbolic — finally it is about drowning spiritually, when people have lost the ability to love.

At the end of the opera, when the woman’s body has been found, she says: ‘And to you, Saku,/ so that you will be able to invent your radar:/ Go into my room,/ fetch the records that we once listened to together/ and the encyclopedias from the bookshelf./ Wait until it’s quiet and peacefull./ And listen./ But don’t believe anything, just listen, very carefully./ And don’t believe in the recoijing of the deep waters at all,/ the waves are ruthless. But listen to them too, even more carefully./ Listen to them so that you can learn to hear/ and save us/ before we have all drowned.’

The Rejoicing of the Deep Waters was composed as a fantasy in connection with these references. At the same time it is also concerned with a description of the deep waters of subconscious and their dark passions under the surface.

© Kalevi Aho

Orkesterifantasia Syvien vesien juhla on saanut virikkeensä parhaillaan tekeillä olevasta oopperastani Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet, jonka libretto pohjautuu Juha Mannerkorven vuonna 1969 kirjoitettuun samannimiseen kuunnelmaan.

Oopperan päähenkilönä on nainen, kirurgisen osaston sairaanhoitaja Maija Salminen, joka teoksen alkusoiton aikana tekee itsemurhan hyppäämällä sillalta jokeen. Itsemurhaan johtanut tapahtumaketju käydään tämän jälkeen takautumina läpi. Tapahtumat etenevät samalla myös reaaliaikaisesti, kun nainen kommentoi joen pohjalta oman ruumiinsa etsintöjä ja keskustelee kuolleena entisten läheisimpiensä kanssa.

Naisella on ollut suhde kirurgi Göranin kanssa. Oopperan 8. kohtauksessa Göran käy ensi kertaa naisen luona tämän pienessä asunnossa, ja Göran pyytää naista soittamaan levyltä jotain. Nainen panee soimaan kappaleen Syvien vesien juhla, jolloin naisen ja Göranin välillä käydään seuraavanlainen keskustelu:

Nainen: Entä tunnetko tämän? (Vaihtaa levyä.) ”Syvien vesien juhla”. (Kuuntelevat hetken.)

Göran: Pidätkö tästä?

Nainen: En oikein tiedä. Hieno kappale – mutta jotenkin kaamea. Tai tyhjä, täynnä tyhjyyttä, autio. Niinkuin ei olisi ihmiskättä enää missään.

Göran: Tarkoitat, että pelkkä koneisto?

Nainen: Jotain sellaista. Liian virheetöntä.

Göran: Minä sanoisin julmaa. Virheettömyys on aina julmaa.

Nainen: Pidätkö sinä tästä?

Göran: Ellei kirurgi pidä virheettömyydestä, niin mistä sitten?

Nainen: Vaikka se olisi julmaa?

Göran: Sitä ei auta kysyä.

Myöhemmin naisen ja Göranin suhde kariutuu, Göran on on kykenemätön todelliseen rakkauteen. Nainen kommentoi tätä joen pohjalta seuraavasti:

Me kuuntelimme ”Syvien vesien juhlaa”./ Ja sitä jatkui ja jatkui,/ taidenäyttelyssä, teattereissa, konserttisaleissa./ Mutta edes taivaalliset kirkkokiesit eivät voineet meitä pelastaa./ Hänen kätensä: naisen kädet,/ minä en sitä silloin vielä ymmärtänyt./ Mutta siinä valossa,/ ja rakkaus on valoa, joka taittuu niinkuin rakastava tahtoo,/ ja minä ajattelin: pianistin käsi, kirurgin virheetön käsi./ Voi syvien vesien juhlaa!

Oopperan toivo keskittyy pikkupoika Sakuun, jonka isä on kuollut haaksirikossa hukkumalla. Saku löytää itselleen elämäntehtävän: hän haluaa keksiä tutkan, joka on ulkonöltään kuin taskulamppu. Kun sillä näyttäisi aaltoja, se löytäisi heti hukkuvat, ennen kuin nämä ovat ehtineet kuolla, ja näin Saku kykenisi vielä pelastamaan heidät. Hukkuminen laajenee oopperassa symboliseksi — kyseessä on lopulta henkinen hukkuminen, kun ihmiset ovat kadottaneet yhteyden toisiinsa ja kadottaneet kyvyn rakastaa. Oopperan loppusanat, kun naisen ruumis on jo löydetty, nainen osoittaa Sakulle:

Ja sinulle Saku/ sen tutkan keksimiseksi pienet terveiset:/ Mene sinne minun kamariini,/ ota levyt joita kerran kuuntelimme yhdessä/ ja hyllystä tietosanakirjat./ Odota kunnes tulee rauhallinen hetki./ Ja kuuntele./ Mutta älä usko, kuuntelet vain, hyvin tarkoin./ Ja ”Syvien vesien juhlaa” älä usko ollenkaan,/ ne ovat julmia aaltoja,/ mutta kuuntele sekin, vielä tarkemmin./ Kuuntele, jotta opit kuulemaan/ ja pelastamaan meidät/ ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet.

Syvien vesien juhla on sävelletty näiden viitteiden mukaiseksi fantasiaksi. Kysymyksessä on samalla kuvaus alitajunnan syvistä vesistä ja sen tummanpuhuvista, pinnanalaisista intohimoista.

© Kalevi Aho


Instrumentation

3333 4331 11 0, asax, str [pic, ehn, cl in Eb, bcl, cbsn, atrb]


Category

Works for Orchestra or Large Ensemble


Premiere

Sinfonia Lahti, cond. Osmo Vänskä, Lahti, November 1, 1995


+ Add information