Score
21 pages
Special size
The Fifth Quartet was written in 1986 in answer to a request from the Kuhmo Chamber Music Festival and the weekly journal Suomen Kuvalehti. It was first performed by the Kokkola Quartet at Kuhmo in the same year. In it the composer explores new avenues, and it is in fact his favourite work, a sort of watershed. It is Nordgren’s statement on minimalism, with which he became acquainted on a visit to Vilna. His use of minimal influences is, however, highly unorthodox.
The work begins, paradoxically, with an epilogue. Must a work in fact have a clear beginning or end, asks the composer. This is in a way an epilogue to another work, the Fourth Quartet. Nordgren describes his Fifth Quartet as the apotheosis of emptiness. The first movement is founded on a gentle, humming dirge that goes round and round in a circle, hypnotically. Intellectual refinement combines with a certain down-to-earth quality.
The second movement, Return, begins in playful vein but turns into a searing outburst. With the return of the dirge the music soars to a lyrical transfiguration, resignation in the life beyond. Finally the work disintegrates into nothing, to con round somewhere Nordgren’s next works, perhaps?
© Harri Kuusisaari, 1988
(from Ondine ODE 713-2, 1988)
(translated by © Susan Sinisalo)
Viides kvartetto syntyi vuonna 1986 Kuhmon Kamarimusiikin ja Suomen Kuvalehden tilauksesta, ja Kokkola-kvartetti kantaesitti sen samana vuonna Kuhmossa. Siinä säveltäjä etsii uusia uria, ja se onkin hänen rakkain teoksensa, eräänlainen vedenjakaja. Se on Nordgrenin kannanotto minimalismiin, johon hän tutustui tarkemmin vieraillessaan Vilnassa. Minimalistisia vaikutteita hän kuitenkin käyttää hyvin epäortodoksisesti.
Sävellys alkaa paradoksaalisesti epilogilla, loppusanoilla. Ratkaisun takana ovat Nordgrenin pohdinnat siitä, täytyykö savellyksellä ylipäätään olla selvää alkua tai loppua. Kyseessä onkin tavallaan epilogi toiselle teokselle, nimittäin neljännelle kvartetolle.
Säveltäjä luonnehtii viidettä kvartettoa tyhjyyden apoteoosiksi. Ensimmäisen osan perustana on hiljaa kehräävä surulaulu, joka kiertöä kehäänsä hypnoottisesti. Henkistyneisyys ja tietynlainen maanläheisyys yhdistyvät.
Toinen osa, Return, alkaa leikitellen mutta muuttuu raastaviksi purkauksiksi. Kun surulaulu palaa, musiikki kohoaa iyyriseen kirkastuneisuuteen, tuonpuoleiseen resignaatioon. Lopulta teos hajoaa tyhjyyteen, jatkaakseen ikuista kiertoaan jossain muualla – kenties Nordgrenin seuraavissa sävellyksissä?
© Harri Kuusisaari, 1988
(äänitteeltä Ondine ODE 713-2, 1988)
2vln, vla, vlc
Chamber Works
op. 69
Kokkola Quartet (Jari Valo, I violin, Tarja-Leena Keränen, II violin, Timo Kangas, viola, Niiles Outakoski, cello), Kuhmo Chamber Music Festival, July 16, 1986
Commissioned by Suomen Kuvalehti magazine and the Kuhmo Chamber Music Festival
MF9069
21 pages
Special size
25 pages
Special size
21 pages
Digital (PDF)
25 pages
Digital (PDF)