String Quartet No. 1 Op. 32c

by Paavo Heininen

Jousikvartetto, Kwartet smyczkowy

("Kwartet smyczkowy ")

Empty sheet

Paavo Heininen

String Quartet No. 1 Op. 32c

Fennica Gehrman

Description

...the medium in which clarity and depth of compositional thinking is most rigorously tested...

...an instrument of stunning brilliance, possessing its own norms of virtuosity and colourism...

My op. 32 comprises a number of works which employ the same tone-row matrix characterised by the harmonic interval of the third. The String Quartet [No. 1] is the exact opposite of the aggressive, expansive piano sonata which belongs to this same opus. The quartet’s nostalgic tone is a mark of respect for the traditional ethos of music for strings, and in its form and outlook it follows a middle path and steers clear of extremes. Any craving for adventure in the area of

instrumental expression takes second place to more important considerations. It is a quartet not in the tradition of Bartók, but of Berg, and above all the Berg of op. 3 rather than the Lyric Suite.

The quartet is in one or two movements: one, in the sense that it proceeds in one unbroken arc of tension from beginning to end; two, in the sense that it can be clearly divided into slow and fast sections. In terms of musical rhythm one can find aspects of ‘slow’ and ‘quick’ respiration in both sections: expectant, dissolving, tensile; scherzo, march, perpetuum mobile and appassionato, phase by phase. A cheery but subdued epilogue rounds off the work. But the opposites inherent to the piece do not represent an attempt to explain in full the reality surrounding even the most sheltered of us in his everyday life, but rather they are a projection of that reality onto the paradigm of the classic; hence — in the manner of the fourth symphony, in complete contrast to the piano sonata and a world apart from my future string works.

© Paavo Heininen, 1974

...laji, jonka kohdalla sävelajattelun puhtaus ja syvyys punnitaan ankarimmin...

...taiturisoitin, jolla on omat virtuoosiset ja koloristiset norminsa...

Op. 32 sisältää useita teoksia samasta intervallimatriisista, joita luonnehtii terssisointi. Jousikvartetto on samaan opukseen sisältyvän ekspansiivisen ja aggressiivisen pianosonaatin täysi vastakohta. Sen nostalginen sointi on kunnianosoitus perinteisen jousikamarimusiikin soinnille, ja sen muoto ja ilme ovat selvästi keskihakuisia. Seikkailumieli instrumentaalisen ilmaisun alueella ei ole tämän teoksen pääpiirre. Se ei liity Bartókin vaan Bergin kvartettoperinteeseen ja siinäkin pikemmin op. 3:n kuin Lyyrisen sarjan maailmaan.

Kvartetto on yksi- tai kaksiosainen. Yksiosainen, koska se etenee katkeamattomana jännityskaarena alusta loppuun; kaksiosainen, koska se selvästi jäsentyy hitaaksi ja nopeaksi osaksi. Kumpikin osa sisältää nousevina aaltoina ’hitaan’ ja ’nopean’ musiikillisen hengitysrytmin eri aspekteja: odottavaa, sulavaa ja jäntevää; scherzo-, marssi-, perpetuum

mobile- ja appassionato-vaiheita. Viimeiseksi visertelee hiljenevä epilogi. Mutta vastakohtaisuudet eivät yritäkään olla koko kuva meistä suojatuintakin joka päivä ympäröivästä todellisuudesta vaan sen projektio klassikon persoonallisuuteen. Siis kuten IV sinfonia, päinvastoin kuin pianosonaatti ja päinvastoin kuin tulevat jousisävellykseni.

© Paavo Heininen, 1974

The history of opus 32 says something fundamental about Heininen’s ability to build his music from limited basic materials — what the composer calls “an interval matrix characterised by the sound of a third”. This provided the seed for four works bearing the same opus number: the String Quartet op. 32 c (1974), the 40-minute piano sonata Poesia squillante ed incandescente, and two collections of piano pieces. It was the basic material that led Heininen to place the works under the same opus number, for in no way are they any less weighty or musically inferior. He calls the quartet by a Polish name, Kwartet smyczkowy — no doubt a tribute to Lutoslawski, whom he greatly admires.

If the violin sonata [Op. 25] may be regarded as ‘stylised’, the string quartet falls somewhere in between the stylised Heininen and his most modern ideal; the composer himself says the quartet bears a spiritual affinity to the early string quartet opus 3 by Alban Berg. A glance at the first page of the score already reveals the recurring motif, often containing a rest, which later becomes one of the central forces bearing the music along. The resemblance to Berg is evident above all in the more tranquil movements. The music procedes in an unbroken line through episodes and phrases sometimes almost romantic in their fervour, sometimes enigmatic in timbre or airily scherzo-like. Towards the end the recurring motif comes to dominate the texture; the broad and rapid final episode rising to two great climaxes is sometimes said to show traces of neoclassicism.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsinki Festival)

Opuksen 32 historia ketoo jotain olennaista Heinisen kyvystä rakentaa musiikkiaan tietystä rajatusta perusmateriaalista, säveltäjän mukaan kyseessä on ”intervallimatriisi, jota karakterisoi terssiklangi”. Tästä alkuidusta on versonut neljä saman opusnumeron alle sijoittuvaa teosta; jousikvartetto [nro 1] op. 32c (1974), 40-minuuttinen pianosonaatti Poesia squillante ed incandescente ja kaksi pianokappaleiden kokoelmaa. Ja nimenomaan yhteinen perusmateriaali on saanut Heinisen sijoittamaan teokset saman opusnumeron alle, ei esimerkiksi niiden suppeus tai musiikillinen toisarvoisuus. Kvartetolle Heininen on antanut puolankielisen nimen Kwartet smyczkowy, mikä lienee viittaus Heinisen ihailemaan Lutoslawskiin.

Jos viulusonaattia [op. 25] saattoi pitää ”tyyliteltynä” sävellyksenä, niin jousikvartetto sijaitsee jossain tämän tyylittelyn ja Heinisen modernimman ihanteen välimaastossa; säveltäjä on itse puhunut kvarteton henkisestä sukulaisuudesta Alban Bergin varhaiseen jousikvartettoon op. 3. Jo partituurin ensisivun aineettomasta ilmaisusta kannattaa panna merkille usein tauon sisältävä repetitio-aihe, joka tulee teoksen myöhemmissä vaiheissa yhdeksi keskeiseksi musiikkia eteenpäin vieväksi voimaksi. Ennen muuta rauhallisemmissa jaksoissa yhteys Bergiin on kuultavissa. Musiikki etenee katkeamattomana jatkumona läpi milloin melkein romanttisesti hehkuvien, milloin väri-ilmaisussaan arvoituksellisten, milloin ilmavien scherzo-tyyppisten käänteiden ja taitteiden. Loppupuolella repetitio-motiivi hallitsee kudosta; kahteen suureen huipennukseen nousevan laajan ja nopean jälkijakson motoriikassa onkin nähty uusklassismin muistuma.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsinki Festival)

Opus 32:s historia ger prov på någonting väsentligt i Heininens förmåga att bygga upp sin musik utgående från en begränsat grundmaterial. Enligt kompositören är det fråga om en ”intervallmatris” som karaktäriseras av tersklangen. Ur detta frö har fyra verk sprungit fram, som alla ingår i samma opusnummer: stråkkvartett op. 32c (1974), den 40 minuter långa pianosonaten Poesia squillante ed incandescente och två pianostycken. Det gemensamma grundmaterialet har föranlett Heininen att placera musiken under samma opusnummer. Det är ingalunda fråga om verk av mindre format eller andra rangens musik. Heininen har givit sin kvartett ett polskt namn, Kwartet smyczkowy, vilket kan tolkas som ett uttryck för hans beundran för Lutoslawski.

Om violinsonaten [op. 25] kunde anses vara en ”stiliserad” komposition, så befinner sig stråkkvartetten någonstans mellan denna stiliserade musik och Heininens modernare ideal. Kompositören har själv talat om kvartettens andliga släktskap med Alban Bergs tidiga stråkkvartett op. 3. I det immateriella uttrycket på partiturets första sida lönar det sig att observera repetitionsmotivet som ofta innehåller en paus. Detta motiv blir senare en av de centrala drivande krafterna i musiken. Sambandet med Berg hörs framförallt i de långsammare avsnitten. Musiken löper som ett obrutet continuum genom nästan romantiskt glödande, ibland scherzoartat luftiga vändningar och perioder. Mot slutet dominerar repetitionsmotivet texturen. I den senare delens omfattande och snabba motorik, som stegras två gånger, har man tyckt sig se en reminiscens av nyklassicism.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsingfors Festspel)

(övers. © Jan Granberg)


Instrumentation

2vln, vla, vlc


Category

Chamber Works


Opus no.

op.32c


Premiere

Voces Intimae Quartet, Helsinki, 21 January 1976.


Movements

I Andante tranquillo - (attacca), II Allegro con spirito


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company.


+ Add information

No sheet music available from Music Finland.