Description

Sonaatti kahdelle harmonikalle on duoversio 1. sonaatistani, jonka sävelsin vuonna 1984 harmonikkataiteilija Matti Rantasen aloitteesta. Eri syistä sonaatti jäi tuolloin kuitenkin esittämättä. Kun sitten harmonikkataiteilija Marjut Tynkkynen ryhtyi harjoittamaan sonaattia, muokkasin sen vuonna 1989 yhteistyössä Tynkkysen kanssa lopulliseen muotoonsa. Marjut Tynkkynen kantaesitti 1. sonaatin Kuhmossa 29.7.1989.

Ensimmäistä harmonikkasonaattia lopulliseen asuunsa muokatessani tein tästä sonaatista samanaikaisesti myös duoversion, jossa teoksen monimutkaisia polyfonisia rakenteita ei tarvinnut yksinkertaistaa ja viittellistää sooloversion tavoin. Duoversio (sonaatti kahdelle harmonikalle) sai odottaa ensimmäistä esitystään kuitenkin peräti kolmentoista vuoden ajan - vasta 27.10.2002 teoksen uskaltautuivat kantaesittämään Helsingissä nuoret virtuoosit Susanne ja Veli Kujala.

Ensimmäistä harmonikkasonaattia ja sen duoversiota säveltäessäni tavoitteeni oli laajentaa harmonikan teknisiä ja ilmaisullisia mahdollisuuksia äärimmilleen ja luoda tälle instrumentille jotain yhtä huikean virtuoosista kuin ovat Lisztin virtuoosisimmat pianokappaleet pianolle. Teos vaatii esittäjiltä siten poikkeuksellista teknistä taituruutta ja suurten muotojen hahmottamiskykyä. Sonaatti on sävelletty melodiabassoharmonikalle, jossa on näppäinsormio — tämä nerokas sormiosysteemi mahdollistaa hyvin laaja-alaiset otteet ja sellaiset sävelkulut, joita ei voi toteuttaa millään muulla instrumentilla.

Näppäinsormio innoitti minut koettelemaan myös harmonikan polyfonisten mahdollisuuksien rajoja. Ensimmäiseen osaan sisältyy laaja passacaglia ja toiseen osaan kolmoisfuuga. Kumpikin osa tihenee lopulta niin monimutkaiseksi kudokseksi, että ne synnyttävät vaikutelman eräänlaisesta "superpolyfoniasta". Teoksen nousuja ei rakenneta pelkästään äänenvoimakkuutta lisäämällä, vaan ratkaisevampaa on musiikillisten struktuurien tiheneminen ja harmonian muuttuminen samalla jännitteisemmäksi.

Osat alkavat improvisatorisella preludilla ja ne myös päättyvät rakenteellisesti vapaammalla koodalla. Ensimmäisen osan alulle ovat ominaisia monet tempovaihdokset ja kadenssimaiset virtuoosikulut. Toisen osan aloittavaa preludia hallitsevat huikeat, hyvin laajalla alueella liikkuvat oktaavi-intervallikuviot, jotka välillä pysähtyvät sävelrepetitioihin ja massiivisiin klustereihin.

Musiikillisena perusmateriaalina kummassakin osassa on sama, vapaasti käytetty 12-sävelrivi.

© Kalevi Aho (Mäntän Musiikkijuhlat, 2003)

Instrumentation

2acc

Category

Chamber Works

Premiere

Susanne and Veli Kujala, Helsinki, October 27, 2002

Movements

1. Preludi ja passacaglia, 2. Preludi ja fuuga

Commisioned by / dedications

{}

+ Add information