Solo II

by Kalevi Aho

pianolle

Empty sheet

Kalevi Aho

Solo II

Music Finland

Description

Solo II pianolle (1985)Vuoden 1986 Maj Lind -kilpailuun Sibelius-Akatemia tilasi kaksi uutta pianosävellystä, Jouni Kaipaiselta teoksen Conte op. 27 (1985) ja Kalevi Aholta sävellyksen Solo II (1985). Osallistujien oli valittava näistä jompikumpi kilpailuohjelmaansa.Solo II on siis sävelletty paljolti siten. että teos paljastaisi monipuolisella tavalla kilpailijoiden osaamista ja taitoja. Kysymyksessä on Ahon toinen pianoteos. Edeltäjänsä, pianosonaatin (1980) tavoin se on kirjoitettu virtuoosiseen tyyliin. Yhtäläisyys on myös siinä, että molemmat kappaleet käyttävät hyväkseen paradoksia, joka syntyy liikuteltaessa raskaita, runsassävelisiä massoja tavattomalla vauhdilla, aivan kuin kysymyksessä olisivat klassis-romanttisen pianomusiikin kädenmuotoiset peruskuviot. Aho ei suorastaan kaihda perinteisiä ”pianismeja”, mutta hän ohjaa ne tarkoituksellisesti hiukan epäpuhtaiksi. Tuloksena on jännittävä yhdistelmä jotain tuttua ja turvallista sekä jotain uutta ja outoa. Tarkoituksena ei selvästikään ole löytää uutta tekstuuriratkaisua, vaan käyttää tarkasti hyväkseen perinteisiä ratkaisuja, erityisesti niiden marginaalialueita. Sama piirre hallitsee suurta osaa Kalevi Ahon suurimuotoisesta soitinmusiikista, sinfonioista ja kamarimusiikista.

Pienoiskoossa Ahon ”organisoidun epäpuhtauden” idea näyttäytyy Solo II:n tärkeimmässä harmonisessa solussa, joka perustuu yhtaikaiseen molli- ja duuriterssin käyttöön. Laajemmassa mitassa tällainen valinta on omiaan aiheuttamaan mielenkiintoista tonaalista huojuntaa, mutta Aho menee vieläkin pitemmälle. Hänen käsissään harmonisen ambivalenssin ajatus laajenee johdonmukaisesti ja synnyttää kokonaisuuden tasolla kutkuttavan tilanteen. Solo II:n suhde tonaalisuuteen ei määrity tyhjentävästi kutsumalla kappaletta ’tonaaliseksi’ sen paremmin kuin ’atonaaliseksi’ tai ’vapaatonaaliseksi’; tekee mieli väittää teoksen harmonisen tehon perustuvan siihen, että se on melkein tonaalinen.Solo II:n virtuoosisimmat vyöryt jäsentyvät selkeäksi kaarrokseksi, jossa rauhallinen johdanto ja hidas epilogi kehystävät nopeaa, välillä suorastaan hurjaksi yltyvää keskijaksoa. Keskeisessä asemassa kappaleen psykologisessa juonessa on tanssirytminen, hektisen nopea scherzotaite, eräänlainen sardoninen irvistys, jonka soinnutuksen näennäisen huolimaton tasa- ja riitasointujen vaihtelu vain korostaa tavoitteena olevaa vääristyneisyyttä. Sellaisena Aho on monesti nähnyt tämän maailman kuvan.

© Jouni Kaipainen, 1986 & Kalevi Aho, 2003


Instrumentation

pno


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Helsinki, February 27-28, 1986 at the Maj Lind Piano Competition (several performers)


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Sibelius Academy


+ Add information