Description

6. sinfoniani on syntynyt monilta osiltaan vastakkaisista lähtökohdista kuin teosta välittömästi edeltäneet sävellykseni. Olen pyrkinyt kehittämään edelleen sen kaltaista konsertoivaa sinfoniatyyppiä, jota aikaisemmassa tuotannossani on selväpiirteisimmin edustanut 3. sinfonia – Sinfonia concertante nro 1. Olennainen ero tähän varhaisempaan teokseen on kuitenkin siinä, että kun 3. sinfoniassa konsertoi lähinnä vain yksi soitin – solistinen viulu – 6. sinfoniassa, Sinfonia concertante nro 2:ssa, miltei kaikki orkesterin soitinryhmät ovat kokonaisuudessaan vuorollaan solisteja. Teoksen sävelkielelle ovat siten ominaisia laajat, virtuoosiset, joskus jopa kadenssimaiset soitinryhmäsoolot.

Sinfoniasta puuttuu lisäksi sellainen monikerroksinen ajattelutapa, joka oli tunnusomaista erityisesti 5. sinfonialleni ja näyttämölliselle monologille Avain. 6. sinfoniassani halusin kokeilla taas toisenlaisia musiikillisia rakenneperiaatteita.

Sinfoniassa on kaiken kaikkiaan neljä osaa, joilla jokaisella on oma sävelkielensä. Osat jakautuvat kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostaa 1. osa yksinään – sen kesto on noin puolet sinfonian kokonaiskestosta ja se on sinfonian ehdoton pääosa. Osassa yhdistyvät sekä hitaan että nopean osan piirteet, ja se perustuu ensisijaisesti melodiseen ja harmoniseen ilmaisuun. Erityisen tärkeä osuus on 1. ja 2. viuluilla, jotka huipentavat erittäin dynaamiset huippukohdat koko sinfonian laajimpiin, kadenssimaisiin soitinryhmäsooloihin.

Teoksen toisen pääryhmän muodostavat yhtäjaksoisesti soitettavat 2., 3. ja 4. osa yhdessä. Scherzomainen 2. osa muodostaa ensimmäiselle äärimmäisen vastakohdan. Osa on kuin sarja nopeasti ohikiitäviä, lyhyitä häivähdyksiä. Soittajisto muodostuu pienistä jousisoitinryhmistä, joissa jokainen soittaja on solistinen, muutamasta puhaltimesta sekä patarummuista. Lyhyen, aforistisen osan loppupuolella tapahtuva tunnelmanvaihdos muodostuu suuntaa antavaksi sinfonian jatkolle.

Kolmannella osalla on muodollisesti yhtymäkohtia 1. osaan. Se perustuu 1. osan tavoin melodialle ja harmonialle, mutta osan tunnelma, joka jo alussa on epätodellinen, muuttuu jatkossa groteskiksi ja farssimaiseksi. Osan alkupuolella konsertoivat sekä puupuhaltimet että vasket, lopussa myös sellot ja alttoviulut.

Neljäs osa muodostaa edelliselle taas äärimmäisen vastakohdan. Toisen osan tavoin vallitsevana dynamiikkana on kauttaaltaan ppp. Tunnusomaisia osalle ovat hitaasti sointiväriään vaihtavat soitinkentät, joita viulujen ja alttoviulujen taukoamaton 1/16-liike säestää. 4. osa muodostaa yhteenvedon ja hyvin lopullisen päätepisteen sinfonialle, vaikka se totunnaisen ajattelutavan mukaan saattaa aluksi tuntua suoranaisesti epäfinaalilta.

Sinfonian soitinkokoonpano on muuten normaali, paitsi että oboeryhmään kuuluu kahden oboen ja englannintorven lisäksi baritonioboe eli hekkelfoni. Lisäksi tuubaryhmästä, johon kuuluvat baritonitorvi ja kaksi bassotuubaa, on tehty itsenäinen, muiden vaskiryhmien kanssa tasavertainen soitinryhmä. ©

Kalevi Aho, 1980

Instrumentation

4444 4332 12 0, barhn, str [2pic, ehn, heckelphone, bcl, cbsn]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Jorma Panula, Helsinki, February 13, 1980

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company

+ Add information