Description

Neljäs sinfoniani on sävelletty suurimmaksi osaksi Berliinissä vuonna 1972. Sinfonian sävellystyö oli minulle erittäin vaivalloista ja hidasta, ja teos valmistui lopullisesti vasta Perniössä helmikuussa 1973. Sinfonia merkitsee minulle kahdessakin suhteessa enemmän kuin sitä edeltävät teokseni. Ensinnäkin se muodostaa eräänlaisen synteesin pyrkimyksistä, joita on havaittavissa jo aikaisemmissakin sinfonioissani ja toisaalta erityisesti sen toisessa ja kolmannessa osassa on piirteitä, joita olen myöhemmin ruvennut tietoisemmin kehittämään edelleen. Sinfoniassa tapahtuu hyvin johdonmukainen, miltei draamallinen kehitys alusta loppuun. Kuitenkaan siinä ei ole mitään sanallista ohjelmaa; siinä on juoni, mutta se on abstrakti, sitä ei voi sanoin kuvata.

Teoksen raskassävyinen ensimmäinen osa Adagio on muodoltaan eräänlainen laajennettu rondomuoto. Osan ja samalla koko sinfonian pääteema esitellään aluksi viuluilla fugatona. Kertautuessaan myöhemmin se on joka kerta sävyltään erilainen, ja teemakertautumien välijaksot sisältävät osan dynaamisimmat sivuteemat ja nousukohdat. Osa huipentuu laajaan jaksoon, jossa kehitellään vuorotellen pääteeman eri motiiveja.

Jo paikoitellen ensimmäisessä osassa on struktuureja hajoittavia, riitasointisia piirteitä. Nopeassa toisessa osassa nämä piirteet voimistuvat ja tulevat lopulta kokonaan hallitseviksi. Presto-osa alkaa kepeällä, sinfonian pääteemasta johdetulla teemalla. Vähitellen osan sävelkieli kuitenkin terävöityy, kunnes lopulta musiikki on muuttumaisillaan täydelliseksi kaaokseksi, jota vain rumpujen daktyylirytmi pitää koossa. Osan rytminen energia puretaan hurjassa lyömäsoitinkadenssissa ja osa päättyy valssitempoiseen koodaan, jossa kaukaisina muistumina esitellään pääteeman motiiveja.

Kolmas osa alkaa hitaalla, ensimmäisen osan mieleen tuovalla johdannolla. Musiikki hiljenee ja häipyy jousien trillikenttään. Yhtäkkiä oboe esittää yksinkertaisen kysymyksen, piccolo vastaa, ja hetkessä kaikki puupuhaltimet yhtyvät leikkiin ja yltyvät hurjiin, edestakaisiin juoksutuksiin. Puhaltimien leikki katkeaa kuitenkin trumpettien fanfaariin ja pikkurummun päristyksiin. Viulut alkavat laulaa intensiivistä melodiaa joka kasvaa, nousee korkeuksiin ja häipyy pois. Lopussa, epätodellisessa värityksessä, esiintyy kontrabassolla ja tuuballa vielä koko sinfonian pääteema, ja teos päättyy jousiston trillikenttään ja triangelin, kellopelin sekä kellojen kaukaisiin lyönteihin.

© Kalevi Aho, 1976

Instrumentation

3233 6431 12 0, str [pic, cbsn]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Okko Kamu, Helsinki, March 12, 1974

+ Add information