Description

Sellokonsertto opus 41 on sävelletty syksyllä 1968 Erkki Raution yllytyksestä ja hänen erittäin osallistuvalla myötävaikutuksellaan. Ajatus ei sinänsä ollut uusi, sillä jo edesmenneen Pentti Rautawaaran kanssa olin suunnitellut sellokonserton kirjoittamista. Siksi onkin konsertto hänen muistolleen omistettu. Kaupunginorkesteri taas teki mahdolliseksi konserton ennakkokokeilun, mikä aiheutti sointibalanssin tarkistamista. Sävellysteknillisesti teos on yksinkertainen, polyharmoniat ovat runsas piirre. Sooloteknillisesti yhteistyö solistin kanssa antoi runsaasti herätteitä. Musikaalisesti sävellys on juuri sellainen mistä itse pidän.

© Einojuhani Rautavaara, 1969

(Helsingin kaupunginorkesteri)

(Ohjelmakommentti teoksen kantaesitykseen 26.2.1969)

Vuonna 1968 valmistunut sellokonsertto sijoittuu Einojuhani Rautavaaran tuotannossa uuden tyylillisen suuntautumisen alkuvaiheisiin. [...] Arabescatan jälkeen säveltäjä tunsi, että hän oli kirjoittanut ankarasti systemaattisen avantgardismin itsestään lopullisesti pois — samoilla linjoilla ei ollut enää mielekästä jatkaa Vuodet 1963–67 merkitsevät Rautavaaran tuotannossa etsinnän aikaa.

Uudenlaiset, hedelmälliset sävellykselliset lähtökohdat löytyvät vuonna 1967 valmistuneessa Itsenäisyyskantaatissa. Sitä seuranneissa sellokonsertossa (1968) ja 1. pianokonsertossa (1969) nämä uudet ominaispiirteet ovat kiteytyneet selväpiirteisimpään muotoonsa. Vuoden 1962 ankarasta konstruktivistista on kuoriutunut romantikko ja intuitiivikko.

Sellokonsertto on sävelletty sellotaiteilija Erkki Raution aloitteesta – teos kantaesitettiin Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 26.2.1969, Rautio oli solistina ja orkesteria johti Piero Gamba.

Teos on olemukseltaan klassisen pelkistetty. Orkesterikokoonpano on pieni, ja solisti on teoksessa kauttaaltaan pääosassa. Klassisten ja romanttisten konserttojen tavoin sävellyksessä on kolme osaa. Sellon soolona alkava ensimmäinen osa (Allegro non troppo) on painokkain ja dramaattisin. Sitä seuraa romanttisesti laulava, intensiivinen Largo. Teos päättyy tanssilliseen, lyhyeen Vivaceen, jonka keskelle sijoittuu sellon soolokadenssi.

Konserton sävelkieli on yksinkertaista, homofonista. Harmonioille ovat tyypillisiä päällekkäiset kolmisointurakenteet, joita toisinaan terävöitetään tai hämärretään sointuihin kuulumattomin lisäsävelin.

Sellokonsertto merkitsi säveltäjälle myös aikaisemmin kokeilemattoman teoskategorian haltuunottoa sekä systeemeistä vapautuneen, pelkistetyn sävellystekniikan ja kamarimusiikillisen orkestroinnin opettelemista. Suuria eleitä karttava, sielukas teos on säilyttänyt jatkuvasti asemansa Rautavaaran kaikkein soitetuimpana soitinkonserttona.

© Kalevi Aho

2111 4220 10 1, str, vlc solo

Works for Soloist(s) and Orchestra

Erkki Rautio, cello, Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. Piero Gamba, Helsinki, February 26, 1969.

I Allegro ma non troppo, II Largo, III Allegro

Dedicated to Pentti Rautavaara

+ Add information