Description

Persialaisen filosofin ja runoilijan Omar Khajjamin (k. 1123) Rubaiyat-niminen teos on jo lähes vuosisadan ajan ollut Edward Fitzgeraldin laatimana vapaana englantilaisena runokäännöksenä. Tämä puolestaan on muodostanut pohjan lukuisille tämän runoteoksen muunkielisille versioille, kuten Ole Torvaldsin ruotsinkieliselle laitokselle, mikä valituilta osiltaan on ollut tekstinä Erik Bergmanin sävelluomukselle.

Runoilija ilmaisee näissä syvällisissä epigramminomaisissa, nelipolvisissa mietelauseissaan (vanhan persialaisen nk. Rubai-runomitan mukaan) maailmankatsomuksensa. Kauniilla ja omalaatuisella kuvakielellä hän kuvaa elämänarvoituksen syvyyttä, kertoo maallisen elämän katoavaisuudesta ja sen elämysten ja ilmestysten hetkistä. Hän pysyy tyysin erillään ortodoksisesta Islaminopista, ja usein toistuva Viinin ylistys on ajatuksen vapauden tunnuksena.

Nämä mietteet, tämä ajatuksen vapaus Omarin nelipolvisen Rubaiyatin muodossa on inspiroinut säveltäjän kuvaamaan omalla persoonallisella tavallaan elämystään tästä lyyrilliseen sanontaan pukeutuneesta viisaudesta. Täten hän esim. on II ja III osassa käyttänyt hyväkseen eräitä persialais-arabialaisen musiikin piirteitä, esim. melodianmuodustuksessa, urkupisteissä ja joissakin osissa eräänlaista heterofoniaa, so. kaksi- tai moniäänisyyttä, jokaisen soittimen soittaessa samaa melodiaa omalla tavallaan soittimen tekniikasta riippuen. Sävellajeja on teoksessa käsitelty melko vapaasti.

Mitään kiinteää sävellajia ei ole, mutta kylläkin tonaalisia ydinkohtia. Eräissä osissa voidaan havaita modaliteetin piirteitä, jotka antavat sävelkielelle arkaistisen leiman. Rytmin ansiosta syntyy usein epäsymmetrisiä muotoja ja moninaisia muunnoksia. Melodiikka on suurelta osaltaan tyy-pillistä ja vapaata resitatiivityyliä, jota korostaa mm. II osan yksiäänisesti käsitelty mieskuoro. III osassa antaa kuoro huudahduksillaan mielikuvan ekstaasista.

Orkesterin epätavallinen kokoonpano antaa myös sävellykselle erikoisen värin. Siinä on nimittäin käytetty ainoastaan matalia jousisoittimia, vaski- ja puupuhaltimia, joiden joukossa on piccolohuilu ja bassoklarinetti. Lyömäsoittimilla on myös tärkeä osuus, kuten kitaralla, jota säveltäjä on osittain käyttänyt soolo-, osittain säestyssoittimena II osassa. Sitävastoin III osassa on hän antanut sille lyömäsoittimen luonteen.

Osa sävelaiheista kertautuu eri osissa, mikä luo yhtenäisyyttä teoksen muodolliselle rakenteelle.

© Erik Bergman, 5/1953

Den persiske filosofen och diktaren Omar Khayyams (f. 1123) Rubaiyat har redan inemot ett hundratal år förelagat i en poetisk fri engelsk omtolkning av Edward Fitzgerald. Denna ligger i sin tur till grund för ett antal versioner också på andra språk, däribland Ole Torvalds’ svenskspråkiga, som i urval bildar textunderlaget till Erik Bergmans tonskapelse.

Diktaren uppenbarar i dessa djupsinniga tänkespråk, som han gett formen av den gammalpersiska Rubai (en epigrammatisk fyrradig dikt), en världsåskådning, som i ett skönt och egenartat bildspråk pejlar livsgåtan djup och förtäljer om jordelivets förgänglighet, dess ögonblick av upplevelse och uppenbarelse. Han tar avstånd från den ortodoxa islamitiska läran, och det mångomsjungna Vinet är sinnebilden för tankens frihet.

Dessa meditationer, denna tankefrihet i form av de omarska ’fyr-radingarna’ Ruaiyat har inspirerat tonsättaren att på ett personligt sätt återge sin upplevelse av denna visdom och dess lyriska uttrycksart. Därvid har han, t. ex. i II och III satsen, betjänat sig av vissa stildrag hos den persisk-arabiska musiken, såsom i melodibildning, orgelpunkter och i partier av ett slags heterofoni, en primitiv två- eller flerstämmighet, där varje stämma utför samma melodi, men efter sin egenart, beroende på den tekniska trakteringen av instrumentet.

I tonartligt hänseende är verket synnerligen fritt hållet. Någon fast tonart härskar inte, men väl tonala kärnor. I en del avsnitt kan man spåra drag av en modalitet, som ger tonspråket en arkaistisk anstrykning. Rytmen företar ofta asymetriska bildningar och flerfalliga variationer. Melodiken rör sig ofta i en typisk och fri recitativstil, som bl. a. i II satsen understrykes av den enstämmigt behandlade manskören. I III satsen är kören i sina utrop ett uttryck för extas.

Den ovanliga orkesterbesättningen ger även sin speciella färg åt kompositionen: enbart låga stråkar, bleck- och träblåsare, däribland piccoloflöjt och basklarinett. Slaginstrumenten spelar en viktig roll, likaså gitarr, som tonsättaren har använt delvis solistiskt, delvis som ackom-panjerande instrument i II satsen. Däremot ger han gitarren funktion av slaginstrument i III satsen.

En del musikaliska motiv går igen i de olika satserna och förenhetligar därigenom verket i den formella uppbyggnaden.

© Erik Bergman, 5/1953

Instrumentation

3222 3300 13 0, guit, str, baryt solo, chm

Category

Vocal and Choral Works

Language

Sv

Opus no.

op.41

Lyricist

Omar Khayyam

Premiere

Ture Ara, baritone, Muntra Musikanter Choir, Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Erik Bergman, May 10, 1953

Movements

1. Life's flame awakens (Livslågan vaknar), 2. Wisdom (Vishet), 3. Paradise in Wilderness (Här är min paradis), 4. In Praise of Wine - Epilogue (Vinets lov - epilog)

Commisioned by / dedications

Written for the 75th Anniversary of the Muntra Musikanter Choir

+ Add information