Description

Writing this piece was unusually difficult, because over this past few years I have mostly written larger works for orhestra and chamber ensemble. So the combination of two pianos, two percussion players and electronics proved unexpectedly challenging. I can’t actually remember when composing a piece was quite so painful. On the other hand, that’s precisely what makes it so interesting: having to struggle, to encounter new challenges.”

Related Rocks was written half in Paris, had in Helsinki, where Lindberg was greatly assisted by sound engineer wizard Juhani Liimatainen. “We’ve been using tools developed at Ircam to process sound, including a new environment called ‘diphone’ (diphtong) in which it is possible to break down and analyse the sound parameters. This way we can achieve exciting gradual transitions from one sound to another.

“The composer can in principle take one sound and vary it, or take a thousand different sounds and process them by the same method. This is precisely what I did in this work. We may, for example, set off with the sound of a Chinese gong and imperceptibly transform it into the sound of a large orchestra. Fragments played by Anssi Karttunen on a Baroque cello were one important source for the tape.”

Despite its name and the combination of instruments, Related Rocks is not stone-cutting music: the shimmering webs and mystic chiaroscuro of the opening lead the listener’s thoughts to more sensual wavelengts, the gamelan influences and flickering light phenomena of Debussy. The familiar kinetic energy is still there. Guiding the rich chain of events from one climax to the next, but whereas the rhytms were formerly concentrated into a minimalistically reeling scene, the music here bursts out in an exultant jazz extravaganza. There are echoes of Bartók and of Stockhausen’s Kontakte in the smooth passage from one state to another and the elegant control of the surprising twists.

© Antti Häyrynen, 1997

(Helsinki Festival)

”Tämän kappaleen tekeminen on ollut erityisen vaikeaa, sillä viime vuosina olen kirjoittanut pääasiassa suurempia teoksia orkesterille ja kamariyhtyeelle, ja nyt tuntuu, että kahden pianon, kahden lyömäsoittajan ja elektroniikan muodostama kokoonpano on yllättävän haastava. Itse asiassa en enää muista, milloin olisi ollut näin kivuliasta säveltää kappaletta. Toisaalta juuri se on kiinnostavaa: joutuu taistelemaan, kohtaamaan uusia haasteita."

Ajatus tästä teoksesta oli kytenyt jo pitkään mielessä. Miltei kaksikymmentä vuotta sitten parikymppinen Lindberg soitti Risto Väisäsen kanssa pianoduoa, kahlasi läpi nelikätistä pianokirjallisuutta eri aikakausille sekä kirjoitti teoksen Play 1 kahdelle pianolle. Järjestysnumeron antaminen kertoi siitä, että jatkoa oli suunnitteilla.

”Ajattelin tuolloin, että kahden pianon kappaleen jälkeen olisi aika tarttua Bartókin lanseeraamaan kokoonpanoon ja kirjoittaa kahdelle pianolle ja lyömäsoittajille, mutta asia kuitenkin unohtui. Hanke nousi uudestaan esiin 1980-luvun lopulla, kun minulta tilattiin Ircamissa sävellettäväksi teos EnsembleIntercontemporainia varten. Siitä projektista syntyi kuitenkin Joy suurelle yhtyeelle ja elektroniikalle, ja taas alkuperäinen ajatus unohtui. Kun nyt sain uuden tilauksen Ircamista, päätin saattaa loppuun pitkään mielessä kummitelleen projektin. Teoksen nimi sopii sille hyvin, sillä materiaali tuntui isoilta järkäleiltä, joita oli parhaansa mukaan yhdisteltävä toisiinsa.”

Related Rocks on syntynyt puoliksi Pariisissa, puoliksi Helsingissä, jossa Lindbergin läheisenä apuna toimii elektronisen äänen luottomies Juhani Liimatainen. ”Olemme käyttäneet Ircamissa kehitettyjä työkaluja äänen muokkaamiseen, muun muassa uutta ympäristöä nimeltä ’diphone’ (diftongi), jolla äänen parametrit pystytään jakamaan ja analysoimaan. Tällöin voidaan toteuttaa jännittäviä asteittaisia muutoksia erilaisten äänien välillä.

”Säveltäjä voi periaatteessa ottaa yhden äänen ja muunnella sitä tai sitten ottaa tuhat erilaista ääntä ja käsitellä niitä samalla menetelmällä. Tässä teoksessa olen toiminut juuri siten. Saatamme esimerkiksi lähteä liikkeelle kiinalaisen symbaalin äänestä, joka muuttuu huomaamatta ison orkesterin soinnuksi. Yhtenä tärkeänä lähteenä teoksen ääninauhalla ovat Anssi Karttusen barokkisellolla soittamat katkelmat.”

Related Rocks ei nimestään ja kokoonpanostaan huolimatta ole kivenhakkaajien musiikkia: alun kimmeltelevät sointikentät ja mystinen chiaroscuro vievät ajatukset aistillisemmille aaltopituuksille, Debussyn gamelan-vaikutteisiin ja häilähtäviin valoilmiöihin. Myös tuttu liike-energia on tallella, suunnaten rikasta tapahtumaketjua huipentumasta toiseen – tosin siinä missä rytmit ennen ovat tiivistyneet minimalistisesti koikkelehtivaksi kohtaukseksi, musiikki purkautuukin tällä kertaa riemukkaaseen jazz-irrotteluun. Bartókin ohella sukulaisuus Stockhausenin Kontakteen kuuluu sulavissa siirtymissä tilasta toiseen, yllättävien käänteiden elegantissa hallinnassa.

© Antti Häyrynen, 1997

(Helsingin Juhlaviikot)

”Det här stycket har vållat mig alledeles speciellt stora svårigheter. Under de senaste åren har jag huvudsakligen skrivit större verk för orkester och kammarensernble, och en besättning bestående av två pianon, slagverk och elektronik visade sig vara en överraskande stor utmaning. I själva verket minns jag inte, att det någonsin tidigare skulle ha varit så mödosamt för mig att komponera ett stycke. Å andra sidan var just detta intressant, att bli tvungen att kämpa och möta nya utmaningar.”

Related Rocks kom till dels i Paris, dels i Helsingfors, där Lindberg haft ett nära samarbete med Juhani Liimatainen som är hans förtrogne, då det gäller elektronik. ”Vi har använt oss av verktyg för ljudbehandling som utvecklats vid Ircam, bl.a. en ny miljö som heter ’diphone’, med vilken man kan spjälka upp ljudets parametrar och analysera dem. Detta gör det möjligt att förverkliga spännande gradvisa förändringar från ett ljud till ett annat."

Kompositören kan i princip ta ett enda ljud och bearbeta det – eller ta tusen olika ljud och behandla dem med samma metod. I detta verk har jag gjort just det. Vi kunde t.ex. utgå från den kinesiska cymbalens sound som helt omärkligt övergår i ett stort orkesterackord. En viktig källa på tonbandet är de fragment som Anssi Karttunen spelat in på barockcello."

Related Rocks är trots namnet och sin besättning inte någon stenhuggarmusik. De skimrande klangfälten i början och ett mystiskt chiaroscuro för in tankarna på mera sensuella våglängder: till Debussys gamelanintryck och till flämtande ljusfenomen. Den bekanta kinetiska energin finns också med och lotsar det rika händelseförloppet från en höjdpunkt till en annan men där rytmerna tidigare koncentrerades till en minimalistiskt vinglande scen, får musiken denna gång utlopp i jublande och jammande jazz. Förutom Bartók märker man också släktskapet med Stockhausens Kontakte i de smidiga övergångarna från ett moment till ett annat och i de elegant behärskade överraskande vändningarna.

© Antti Häyrynen, 1997

(Helsingfors Festspel)

Instrumentation

2pno, 2perc, live electr

Category

Chamber Works

Premiere

Ictus Ensemble, Paris, June 24, 1997.

Commisioned by / dedications

Commissioned by Ircam.

+ Add information