Piano Sonata No. 2

by Einojuhani Rautavaara

Piano sonata II, The Fire Sermon

The Fire Sermon

Empty sheet

Einojuhani Rautavaara

Piano Sonata No. 2

Fennica Gehrman

Description

The Piano Sonata No. 2 (The Fire Sermon) treads the path mapped out by Rautavaara’s early piano suites and the first piano sonata. Mirror images, harmonic symmetry and the use of a symmetric scale are typical technical devices with which Rautavaara constructs his music. The first movement begins with an ecstatic introduction in a fast tempo giving rise to moving fields of clusters. This movement then achieves a static state, and over it appears a delicate cantabile melody. Before long the idyll is, however, shattered and the expansive motifs familiar from the beginning return.

The lyrical, quasi rondo-like second movement is rather fragmentary. One of the underlying ideas is the juxtaposition of two independent rhythmic levels. Towards the middle of the movement is a climax based on arpeggios and extensive clusters. The third movement begins as a fugue, but this texture nevertheless proves to be a bluff, for Rautavaara includes themes from the earlier movements, some more obviously than others. The finale to the second piano sonata does not contain any of the ‘dying out’ characteristic of Rautavaara, unless we count the echo effect of the final forte fortissimo chord. This time death is dramatic.

© Harri Suilamo, 1985

(Helsinki Festival)

Pianosonaatti nro 2 (Tulisaarna) jatkaa Rautavaaran varhaisten pianosarjojen ja 1. pianosonaatin viitoittamaa tietä. Peilikuvat, harmoninen symmetria ja symmetrisen asteikon käyttö ovat tyypillisiä teknisiä keinovaroja, joista Rautavaaran musiikki kasvaa. Sonaatin ensimmäinen osa alkaa ekstaattisella johdattelulla, jossa nopean tempon ansiosta muodostuu liikkuvia klusterikenttiä. Tämän kenttäliikkeen saavutettua staattisen tilan sen päälle ilmaantuu herkkä cantabile-melodia. Ennen pitkää idylli kuitenkin särkyy – alusta tutut, ambitukseltaan laajenemishaluiset kuviot palaavat.

Lyyrinen, kvasirondomainen toinen osa on verrattain katkelmallinen. Yhtenä sen kantavana ideana on kahden itsenäisen rytmitason päällekkäin asettaminen. Osan keskivaiheille sijoittuu murtosointukulkuun ja laajoihin kämmen- ja käsivarsiklustereihin pohjautuva huipennusjakso. Kolmas osa alkaa fuugan tavoin. Fugaalitekstuuri osoittautuu kuitenkin hämäykseksi, sillä Rautavaara on sisällyttänyt siihen enemmän tai vähemmän peitellysti aikaisemmissa osissa esiintyneitä teemoja. 2. pianosonaatin finaali ei sisällä Rautavaaralle tunnusomaista ”pois sammumista”, ellei sellaiseksi lueta viimeiseen fff-akordiin liitettyä kaikuefektiä. Tällä kertaa kuolema on dramaattinen.

© Harri Suilamo, 1985

(Helsingin Juhlaviikot)

Pianosonat nr 2 (Eldpredikan) går vidare längs den väg som utstakats av Rautavaaras tidiga pianosviter och den första pianosonaten. Spegelbilder, harmonisk symmetri och bruket av den symmetriska skalan är typiska tekniska medel, ur vilka Rautavaaras musik växer fram. Sonatens första sats börjar med en extatisk introduktion, i vilken det tack vare det snabba tempot uppkommer rörliga klusterfält. Då denna rörelse uppnått ett statiskt tillstånd, hörs en känslig cantabilemelodi över den. Det dröjer emellertid inte länge förrän idyllen bryts – de från början bekanta figurerna, som strävar att utvidga ambitus, återvänder.

Den lyriska, kvasirondoartade andra satsen är relativt fragmentarisk. En av de ledande idéerna i den är superponeringen av två självständiga rytmiska plan. I mitten av satsen finns en musikalisk kulmen, som baserar sig på en passage med brutna ackord och omfattande handflats- och underarmskluster. Den tredje satsen börjar som en fuga. Fugatotexturen visar sig emellertid vara skenbar. Rautavaara har försett den med mer eller mindre kamouflerade teman ur de tidigare satserna. Andra pianosonatens final innehåller inte den för Rautavaara så typiska effekten bestående av ett gradvis ”bortslocknande”, om man nu inte anser ekot efter fff-ackordet var en sådan effekt. Denna gång är döden dramatisk.

© Harri Suilamo, 1985

(Helsingfors Festspel)


Instrumentation

pno


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Liisa Karhilo, Helsinki, November 8, 1970


+ Add information

No sheet music available from Music Finland.