Description

Keväällä 1993 seisoin kuvataiteilija Lauri Astalan näyttelyssä teoksen Songlines, sävellys karttapallolle ja soittorasialle edessä. Pyörivän metallisen maapallon koholla olevat mantereiden ääriviivat soittivat jalustaan kiinnitettyjä kieliä. Kuulin musiikkia menneisyyden ja tulevaisuuden maailmoista ennen kuin ääni kietoutui yleisön hälinään ja haihtui pois.

Kun kolme vuotta myöhemmin aloin miettiä sävellystä, jonka yhtenä instrumenttina toimisi Laurin soiva maapallo, ajattelin musiikkia, joka olisi sävelletty kuin omistettuna taideteokselle, esineelle, joka täsää tapauksessa itsekin soi. Soiva mapallo kiehtoi yhä esteettisyydellään ja käsitteellisyydellään. Kuulin äänen, naisen äänen. Se lauloi unohdettujen sukupolvien unista, mutta kiiri kuin enne tulevasta.

Etsin käsiini kirjan, jonka olin vuosia aikaisemmin löytänyt budapestiläisen kirjakaupan pölyiseltä ylähyllyltä. Tseremissien kansanlaulut oli unkarilaisten etnotutkijoiden teos Keski-Volgan suomalais-ugrilaisen kansan lauluperinteestä. Selittämätön voima pyysi minua säveltämään lauluäänen kielelle, joka on vain harvojen mielissä. Luin tseremissien laululyriikkaa ja pian minulla oli neljä pientä tekstiä edessäni. Tiesin, että tässä se oli, mistä halusin äänen laulavan, kaukaisella kielellä.

Mitä tulee Laurin maapalloon, ensimmäinen ajatus oli käyttää sen ääntä sellaisenaan, tai sähköisesti vahvistettuna, mutta monet käytännölliset ja musiikilliset syyt johtivat ajatuksesta luopumiseen. Maapallon musiikki oli liian nopeaa tarpeisiini. Tallensin äänen nauhalle, hidastin sitä ja lisäsin siihen joitakin uusia ääniä, ja onnekseni Lauri salli teokseensa kohdistuvan muokkailun. Äänen jatkuvuuteen en halunnut puuttua, joten maapallon musiikkia en ole leikannut, olen vain käyttänyt sitä eri nopeuksilla.

Seuraavaksi kirjoitin ääninauhasta partituurin ja ryhdyin säveltämään lauluääntä. Olin ajatellut ihmisääntä nauhan kontrapunktisena vastanapana. Pyysin Sanna Kurki-Suoniota perehdyttämään minut kansanmusiikkien laulutekniikkoihin, ja hän osoittautui aivan loistavaksi oppaaksi. Jälleen uusi maailma avautui eteeni.

Elektroniikan osan uskoin Juhani Liimataisen huostaan. Kirjoitin kyllä partituuriin suunnitelmia ääntemuokkauksesta ja tehokeinoista, merkitsin ajoitukset ja kestot, mutta halusin Juhanin muusikon rooliin, joten täydelliset ajo-ohjeet piilotin vattupensaaseen.

Ajatus videokuvan liittämisestä sopraanon taustalle sai alkunsa pelosta, ettei maapalloa lainattaisi Nykytaiteen museosta konserttia varten. Tämä yksinkertainen syy ja idea otti tietysti siivet alleen ja lensi uusiin ulottuvuuksiin. Enää en halunnutkaan kuvan ’esittävän’ tai ’esittelevän’ Laurin maapalloa, vaan olevan osa kokonaisteosta. Pyysin elokuvaaja Pekka Uotilaa rakentamaan videon kuvailmeen. Sen jälkeen hän kuvasi ja editoi videon partituuriin perustuneen suunnitelmamme pohjalta.

Teknisessä mielessä kutsun lopputulosta, sävellystä Oš sopraanolle, soivalle maapallolle, videolle ja eloelektroniikalle, käsitteelliseksi musiikiksi.

Oš (Valkoinen)

vaikka pukisin ylleni valkoista valkeamman takin

en pysty lentoon pilvien päällä

jos voisin nousta ylös pilviin

saisin nähdä miten Jumala luo

mutta saatan vain kavuta ylös vuorelle

ja palata takaisin laaksoon

saatan vain palata takaisin laaksoon

ja katsoa mitä Jumala on luonut

hei laulakaamme, viheltäkäämme

ryhtykäämme lauluun!

onko ketään joka kuuntelisi lauluamme?

Kun puhkeamme lauluun

tässä ääntemme soidessa

tunnemme laulavamme ikuisesti

ja kun näemme miten suloisesti elämme

me elämme ikuisesti

hei voimalla laulakaamme

jos olemme hilpeällä päällä

jos olemme hilpeäällä päällä

elämä haihtuu keveästi.

© Jovanka Trbojevic, 1996

Instrumentation

voc, tape

Category

Vocal and Choral Works

Premiere

Sanna Kurki-Suonio, vocal, Jussi Liimatainen, live electronics, Kallio-Kuninkala festival, Järvenpää, August 14, 1996.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF14057

+ Add information