Description

My second sonata for accordion ‘Black Birds’ was written in 1990 on the initiative of Marjut Tynkkynen and inspired by the first sonata. In this second sonata I have tried above all to explore the accordion world of timbre. Technically it again taxes the performer to the extremes, demanding the utmost sensitivity and a sovereign command of the instrument. In seeking new vistas on the world of timbre I resorted not so much to special effects, which are in fact somewhat limited in number, as to chordal effects and the combination of various types of structure.

Each of the five movements in the sonata was inspired by bird song — not that of any specific species, for the bird song in this work is the abstract twittering of the imagination and dream. At the same time it is the psychological bird song of the workings of the mind. To give an example: the fifth movement ‘Black Birds’ begins by creating a despondent, silent soulscape that is then made all the more despairing by the clear, simple chirping of a bird. The initial world is no longer capable of pulling itself together, it is irrevocably shattered.

The first two movements follow on from one another without a break, as do the last three movements. Marjut Tynkkynen gave the first performance of the second sonata at the Sata-Häme Accordion Festival at Ikaalinen on June 8, 1991.

I have dedicated both the first and the second sonata to Marjut Tynkkynen.

© Kalevi Aho (translated by © Susan Sinisalo)

Toinen harmonikkasonaattini ’Mustat linnut’ on sävelletty vuonna 1990 Marjut Tynkkysen aloitteesta ja samalla ensimmäisen sonaatin innoittamana. Toisessa sonaatissa olen halunnut tutkia ennen kaikkea harmonikan soinnillisia mahdollisuuksia. Myös tämä sonaatti on esityksellisesti hyvin vaativa – teos edellyttää tulkitsijalta suurta herkkyyttä ja oman instrumentin täydellistä tuntemusta ja hallintaa. Harmonikan uusia sointimaailmoja etsiessäni en turvautunut niinkään instrumentin soinnillisiin erityisefekteihin, joita on itse asiassa vain melko rajattu määrä, vaan ratkaisevampia ovat olleet soinnunkäytölliset keinot ja erilaisten struktuurityyppien yhdisteleminen.

Sonaatin jokaisessa viidessä osassa on ollut lähtökohtana linnun laulu – ei jonkin konkreettisen lintulajin, vaan teoksen linnunlaulu on abstrahoitua mielikuvituksen ja unen lintujen liverrystä. Samalla se on mielenliikkeiden psykologista linnunlaulua. Esimerkiksi viidennessä osassa ’Mustat linnut’ luodaan aluksi alakuloinen, hiljainen sielunmaisema. Tähän surumieliseen maailmaan kantautuva kirkas, yksinkertainen linnun liverrys muuttaa tunnelman kuitenkin epätoivoiseksi. Alun maailma ei enää kykene eheytymään, se on peruuttamattomasti särkynyt.

Sävellyksen kaksi ensimmäistä osaa on sävelletty tauotta yhteen; samoin ilman taukoa soitetaan kolme viimeistä osaa. Marjut Tynkkynen kantaesitti 2. sonaatin Ikaalisten Sata-Häme soi -musiikkijuhlilla 8.6.1991.

Olen omistanut sekä ensimmäisen että toisen sonaatin Marjut Tynkkyselle.

© Kalevi Aho

Instrumentation

acc

Category

Works for Solo Instrument

Premiere

Marjut Tynkkynen, Ikaalinen (Finland), June 8, 1991

Commisioned by / dedications

Dedicated to Marjut Tynkkynen

+ Add information