Mitä meistä on jäljellä for coloratura and piano

by Jovanka Trbojevic

What is left of us...

Empty sheet

Jovanka Trbojevic

Mitä meistä on jäljellä for coloratura and piano

Music Finland

Description

Having once recovered from the oddities of the Finnish language, those of non-Finnish descent cannot help noticing that Finnish is full of beautiful-sounding words. Thus it was for me: as I slowly learnt the language, I fell in love with many of its words.

When I was writing my song cycle Mitä meistä on jäljellä, I was first inspired by a word I find particularly beautiful in Finnish: maailma (world). The two elements of the word, 'maa' (earth) and 'ilma' (air), together embrace a whole universe. Naive, but poetic and expressive.

Some years ago Jyrki Kiiskinen the poet gave me a couple of his volumes, and because I very much liked his language and ideas, I was tempted to set some of his poems to music as a song cycle and to tie it in with the word 'maailma'. With the poet's kind consent I used some of his poems as such and some only in part. Working in this way, I was able to mould the texts into something which, combined with the music, is reminiscent of my own world and its people.

© Jovanka Trbojevic (2000)

Musica nova Helsinki

translated by © Jaakko Mäntyjärvi and © Susan Sinisalo

Toivuttuaan suomen kielen kummallisuudesta vierassyntyinen ei voi olla huomaamatta, että suomen kieli on täynnä kauniisti soivia sanoja. Näin kävi myös minulle: samalla kun hitaasti ja kivulloisesti opin kieltä, rakastuin moniin sen sanoista. Näiden taivaalliten sanojen joukossa on joitakin - kuten 'imuri' joka soi kauniisti korvaani - joiden merkitys on triviaali, mutta myös sanoja, jotka ovat sekä kauniin kuuloisia että merkitykseltään vahvoja.

Kirjoittaessani laulusarjaa Mitä meistä on jäljellä sain ensimmäisen herätteen yhdestä erityisen kauniista suomen kielen sanasta: maailma. Sanan kaksi elementtiä 'maa' ja 'ilma' muodostavat yhdessä koko maailman. Naiivia, mutta runollista ja ilmaisuvoimaista.

Joitakin vuosia sitten runoilija Jyrki Kiiskinen antoi minulle pari kirjaansa ja koska pidin paljon hänen kielestään ja ajatuksistaan, tunsin houkutusta säveltää joitakin hänen runojaan laulusarjaksi ja yhdistää sen sanaan 'maailma'. Runoilijan ystävällisellä suostumuksella sain vapaat kädet muokata hänen tekstiään laulusarjaksi Mitä meistä on jäljellä. Siten käytin joitakin hänen runojaan sellaisinaan ja joitakin vain osin. Tällä tavoin työskennellen saatoin muokata tekstistä jotain, joka yhdistettynä musiikkiin muistuttaa omaa maailmaani ja sen ihmisiä.

© Jovanka Trbojevic (2000)

Musica nova Helsinki

Mitä meistä on jäljellä...

Mitä tarkoittaa kello, valta ja yhteiskunnallinen järjestys? Opin sen hämärissä huoneissa joissa tiesimme olevan ihmisiä, vaikka heidän läsnäolostaan ei näkynyt merkkejä. Me lapset olimme löytäneet sivuhuoneesta hetekan ja sen alta rautaisen metalliverkkohäkin, jossa säilytettiin yleensä liinavaatteita. Nyt se oli tyhjä. Pöydällä herätyskello raksutti. Vedimme akuusellin esiin, ja sovimme säännöistä: tuomion pituus on minuutti, yksi sekuntiviisarin kierros. Ensin oli pikkuveljen vuoro. Hän asettui rautavuoteeseen, työnsin hänet hetekan alle. Herätyskellon sormi liukui asteikon yli, nautinnollisen hitaasti, liian hitaasti idästä länteen. Kahdenkymmenen sekunnin kohdalla veli tempoi hetekan rautakehikkoa kuin olisi aavistanut olemassaolon peruslait. Vankiselli ei heilahtanutkaan. Hän huusi, mutta huoneet vaikenivat. Kun minuutti oli kulunut, uhrista tuli pyöveli, pyöveli kokeili uhrin osaa. Kello raksutti kädessä. Ymmärsikö pikkuveli, mitä minuutti tarkoittaa? Rautaverkko kiinni kasvoissa kärsin elinkautista. Temmoin rautaputkea, heteka odotti sekuntiviisarin lausuntoa. Tiesin, että huutaisin joka kerta kahdenkymmenen sekunnin kohdalla, sitä tarkoittaa ikuinen paluu. Se tapahtuu jokaiselle. Mutta sopimusta ei petetty. Minuutin kuluttua olin vapaa mies. Vapaa kohtelemaan toista kuten itseäni.

© Jyrki Kiiskinen


Instrumentation

sopr, pno


Category

Vocal and Choral Works


Language

Fi


Premiere

Piia Komsi, soprano, Heini Kärkkäinen, piano, Musica nova Helsinki, Helsinki, March 7, 2000.


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company YLE.


Archive number

MF15329


+ Add information