Description

Soolocembalolle, jousille ja lyömäsoittimille kirjoitetun M:n perinteinen konserttohenkisyys ilmenee mm. koko esittäjistön mahdollisuutena vaikuttaa suurestikin teoksen lopulliseen soivaan muotoon sille suotujen enemmän tai vähemmän ohjattujen improvisointimahdollisuuksien muodossa, huipentuen kadenssiin, jossa orkesterinjohtaja improvisoi koko orkesterilla. Teoksen partituuri osittain visualisoi tätä ohjattua huojuntaa tarkkaan toteutettavien ja mahdollisuuden luovaan osallistumiseen suovien jaksojen välillä vaellellessaan perinteisestä notaatiosta, aika-tilanotaation kautta graafiseen notaatioon ja takaisin.

Soolocembalo on viritetty, puhtaita duuriterssi- ja kvinttisarjoja käyttäen, ei-tasavireiseen, 24 sävelaskelta oktaavia kohti sisältävään asteikkoon, jota jousisoittimet ajoittain sivuavat harmoniseen yläsävelsarjaan tai mikrointervalliasteikkoon pohjautuvilla intervallimuodostelmillaan. Vaikka tyytyykin käyttämään yksinomaan perinteisiä orkesterisoittimia, teos tuntuu jotenkin etsivän sointi-ihannettaan elektronisen äänisynteesin maailmasta, jonka perussanavarastoon kuuluvat kohinat, rengasmoduloinnit, suodatukset, mikrointervallit, glissandot ja spektrimuutokset hetkittäin vierailevat kuulijain korvissa teoksen edetessä.

© Jukka Tiensuu, 1981

(Radion sinfoniaorkesteri)

Verket är skrivet för solocembalo, stråkar och slagverk. Dess traditionella konsertanta anda framgår bl.a. av de möjligheter som partituret genom mer eller mindre styrd improvisation skänker åt de spelande att påverka verkets slutliga klingande gestalt. Det kulminerar i en kadens i vilken dirigenten improviserar på hela ensemblen. Partituret åskådliggör de partier som noterats strikt och de som lämpar sig för improvisation genom övergångar i notationssättet från traditionell notbild till tids-rum-notation och grafisk notation.

Solocembalon är inte liksvävande tempererad, utan oktaven är – utgående från rena durters och -kvintserier – indelad 24 halvtoner och som stråkarna ibland tangerar med sina intervall som baseras på harmoniska övertonsserier eller mikrointervaller. Även om enbart traditionella orkesterinstrument kommer till användning här, verkar det ur åhörarens synpunkt som om kompositionen skulle söka sina klangliga ideal från den elektroniska ljudsyntesens värld, vars nomenklatur omfattar begrepp som brus, ringmodulationer, filtreringar, mikrointervaller, glissandi och spektrumförändringar.

© Jukka Tiensuu, 1981

(Radions symfoniorkester)

Instrumentation

cemb solo, str, perc

Category

Works for Soloist(s) and Orchestra

Premiere

Jukka Tiensuu, Radio Chamber Orchestra, cond. Ernst Bour, International Gaudeamus Week, Hilversum, 13 September 1981

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF5768

+ Add information