Symphony No. 12

by Kalevi Aho

Luosto

for symphony orchestra, chamber orchestra, 10 fjeld musicians and 2 soloists (soprano and tenor)

Empty sheet

Kalevi Aho

Symphony No. 12

Fennica Gehrman

Description

Idea Luoston rinteellä esitettävästä orkesteriteoksesta ei ollut alun perin omani, vaan ajatus syntyi Sodankylän kunnanjohtajan Martti Puran ja YLE Radio 1:n johtajan Olli Alhon tapaamisessa vastavihityssä Hotelli Luostotunturissa sydäntalvella 2000. Alho mainitsi Puralle, että Radion Sinfoniaorkesteri voisi joskus konsertoida hotellin suuressa salissa siten, että osa orkesterista soittaisi edessä ja osa takana sijaitsevalla parvella. Pura kehitteli ajatusta edelleen ja ehdotti, että itse asiassa radio-orkesterin pitäisi soittaa ulkoilma-akustiikassa Ukko-Luoston rinteellä, hänellä oli jo mielessään paikkakin, jossa konsertti voisi tapahtua. Tällaisessa konsertissa soitettavan uuden kappaleen säveltäjäksi molemmilla oli mielessä allekirjoittanut.

Vähän myöhemmin talvella 2000 Pura sitten otti minuun yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua säveltää tunturissa esitettävä orkesteriteos RSO:lle. Ajatus tuntui niin eksentriseltä, että suostuin ilman muuta. Huhtikuussa 2000 kävin ensimmäisen kerran katsomassa Puran ehdottamaa esityspaikkaa, mutta koska Luostolla oli vielä paljon lunta, akustisia kokeita ei paikalla vielä voinut tehdä.

Syyskuussa 2000 kävin Luostolla seuraavan kerran ja mukana oli myös pari sodankyläläistä soittajaa, jotka soittivat eri kohdilla rinnettä useita instrumentteja nokkahuilusta trumpettiin. Esityspaikan akustiikka ylitti odotukseni. Jopa nokkahuilu kantautui siellä hyvin, ja akustiikassa oli myös jälkikaikua, vaikka kyseessä oli suora tunturin rinne. Esityspaikka sijaitsee lähes puurajalla, ja koska ympäristössä on paljon rakkaa, kivet sirottelevat ääntä eri puolille ja aiheuttavat kaiut.

Vielä tässä vaiheessa tarkoituksenani oli säveltää teos pelkästään radio-orkesterille. Pohdin jonkin aikaa sitä, sijoittaisinko orkesterin rinteeseen ja yleisön sen juurella olevalle tasanteelle, mutta sitten toinen vaihtoehto tuntui luontevammalta, orkesteri soittaisi tasanteella ja yleisö istuisi rinteellä ihaillen Saariselän tunturien suuntaan avautuvia huikeita maisemia.

Paluumatkalla yöjunalla Rovaniemeltä Helsinkiin syyskuussa 2000 suunnittelin jo teoksen neliosaisen peruskonseption.

Vähän myöhemmin tieto Luosto-teoksen säveltämishankkeesta kantautui Lapin kamariorkesterin tietoon, ja kun kapellimestariksi oli kiinnitetty Lapin kamariorkesterin taiteellinen johtaja John Storgårds, hän asetti suoranaiseksi ehdoksi sen, että myös Lapin kamariorkesterin pitäisi päästä osallistumaan tämän teoksen kantaesitykseen. Näin alkuperäinen suunnitelma laajeni entisestään.

En halunnut sekoittaa orkestereita keskenään, vaan pitää ne erillisinä, jolloin päädyin siihen ratkaisuun, että kamariorkesteri soittaisi rinteen töyräällä, 65-70 metriä radio-orkesteria ylempänä. Lisäksi radio-orkesterista irrotettaisiin kymmenen muusikkoa, jotka soittaisivat tai rummuttaisivat rinteellä yleisön ympärillä ja takana Jo alusta pitäen oli ollut selvää sekin, että tulisin käyttämään teoksessa myös kahta laulusolistia.

Pääsin aloittamaan muiden tilaustöitteni takia Luosto-sinfonian varsinaisen sävellystyön vasta syyskuussa 2002, ja teos valmistui helmikuussa 2003. Osan sinfoniasta (kolmannen osa lopun ja neljännen osan alun) sävelsin vuodenvaihteessa 2002-2003 kirpeässä pakkasessa (useana päivänä yli -30º) yksinäisessä mökissä Luoston naapuritunturin Orresokan juurella. Ainoana seuranani kymmenpäiväisen sydäntalvisen sävellysrupeaman aikana oli mökin kaiteelta leivänmuruja etsivä kuukkelipariskunta. Edessäni koko sävellystön ajan oli myös Sodankylässä tehty paikan topografinen kartta, johon olin merkittnyt kaavailemani orkesterien ja tunturimuuusikkojen sijainnit.

Luosto-sinfoniassa on neljä osaa, ja se on saanut keskeiset virikkeensä Lapin luonnosta ja perinteestä. Ensimmäistä osaa (Šamaanit) vallitsee hypnoottinen šamanistinen rummutus. Toisessa osassa (Kaamos ja keskikesä) musiikin sävyt vaihtuvat pimeydestä (kaamos) valoon joka ei lainkaan lopu (keskikesä), Kolmannessa osassa kuullaan sopraanon ja tenorin laulu tunturissa; laulajien sanoitta esitettävään vokaliisiin liittyvät myös laululliset saksofonisoolot. Teos huipentuu neljännessä osassa raivoisaan myrskyyn tunturissa.

Sinfonian esitykseen tarvitaan monia erikoislyömäsoittimia. Näitä ovat suurikokoiset šaamaanirummut, joiksi ajattelin aluksi massiivisia tynnyrimäisiä japanilaisia o-daiko -rumpuja. Koska o-daikojen hankkiminen olisi tullut erittäin kalliiksi, šamaanirumpuina kuullaan kantaesityksessä pystyasennossa lyötäviä isorumpuja, joiden kalvot on pingotettu normaalia kireämmälle. Lisäksi teoksessa kuullaan mm. ortodoksisia kelloja, tuulikonetta, spring drum -rumpuja, sadeputkia ja valtamerirumpuja (ocean drum).

Teoksen ”ekologiseen ideaan” kuuluu myös se, että siinä ei ääniä vahvisteta sähköisesti, vaikka etäisyydet kauimpana soittavien muusikkojen ja yleisön välillä ovat melkoiset. Sävellystyössä otin huomioon myös sen, että esityshetkenä voi puhaltaa tuuli, ja tuulen humina on eräällä tavalla sisäänrakennettu teoksen akustiseksi taustahälyksi.

Lisäksi sävellystyössä oli huomioitava se, että äänen viiveen takia etäällä toisistaan olevilla muusikoilla ei voi olla sellaista samanaikaista nopeaa soitettavaa, jonka pitäisi soida täsmällisesti yhdessä. Erityisesti ensimmäisessä osassa kamariorkeseri toimii ikään kuin suuren orkesterin kaikuna — pääorkesterin mahtavat soinnut jäävät soimaan hiljempaa ylempänä tunturissa. Myöhemmin kamariorkesterilla on myös itsenäistä sanottavaa. Ääniä kierrätetään lisäksi ylhäältä alas, yleisön takaa sen eteen tai sivulta toiselle. Väliin rummutus ja tunturissa soittavien vaskien äänet kiertävät myötä- tai vastapäivään yleisön ympäri.

Kaiken kaikkiaan tämä 52 minuuttia pitkä sävellys on kokoonpanonsa ja kestonsa puolesta suurisuuntaisin sinfoniani, ja se on myös Pergamon-orkesteriteoksen (1990) ohella puhtainta tilamusiikkia, jota olen luonut.

© Kalevi Aho, 2003


Instrumentation

5555 7441 24 0, asax, str, sopr, ten [chamber orchestra: fl, ob, cl, bsn, hn, asax, 6vln, 2vla, 2 vlc, db / symphony orchestra: 4444 6441 24 0, str:16-14-12-10-8]


Category

Works for Orchestra or Large Ensemble


Prizes

Vuoden Valopilkku Prize 2003 by the YLE TV1


Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, Lapland Chamber Orchestra, Taina Piira, soprano, Aki Alamikkotervo, tenor, cond. John Storgårds, Luostotunturi, Sodankylä, August 16, 2003


Movements

1. Samaanit, 2. Kaamos ja keskikesä, 3. Laulu tunturissa, 4. Myrsky tunturissa


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company


+ Add information

No sheet music available from Music Finland.