Lintukoto

by Einojuhani Rautavaara

Isle of Bliss, Isle of Bliss

Empty sheet

Einojuhani Rautavaara

Lintukoto

Music Finland

Description

Isle of Bliss is a fantasia written for the orchestra of the Espoo Music Institute in 1995. Most of the motives used in it, especially those of a lyrical nature, reflect the ethos of poetry by Finnish national poet Aleksis Kivi, in so far as I, through my music, have come to understand and view the work of this, the greatest and most characteristically Finnish poet.

The work is based on Kivi’s interpretation of one of the most essential and long-lasting themes in the poetic tradition, the idea of a peaceful island haven, an ‘isle of bliss’, for which Kivi coined his own term ‘Lintukoto’ (literally ‘bird haven’). My composition does not attempt to portray the poem’s content as such. The poem merely served as a stimulus, a source of inspiration for a piece which fails back not on narrative, but on ‘feel’ or atmosphere.

Once the form of the work begins to take shape, the music follows its own ‘genetic’ prescription, the dictates of the material itself. Nevertheless, it proceeds in a way analogous to the poem itself: a vitalic and highspirited beginning — carefree and full of optimism — leads into a dreamy, static passage which parallels the mysterious halt in to the flow of time which occurs in the poem, ‘not seeking, nor finding, an answer’. Like the poem, however, the piece arrives once more at an optimistic note and ends with Kivi’s ‘purple sunrise at morning’.

© Einojuhani Rautavaara

(translated by © Andrew Bentley)

Lintukoto on Espoon musiikkiopiston sinfoniaorkesterille vuonna 1995 sävelletty fantasia. Useat sen motiiveista ja varsinkin siinä vallitsevat lyyriset sävyt ovat lähellä Aleksis Kiven runouden sielunmaisemaa, sellaisena kuin olen tuon runoilijoista suomalaisimman ja suomalaisista suurimman ymmärtänyt ja musiikkini läpi nähnyt.

Lähtökohtana on nimittäin ollut Aleksis Kiven versio yhdestä maailmanrunouden suurista perinnäisistä aiheista, onnensaaresta, eli kuten Kivi sitä nimittää ’Lintukodosta’. Sävellys ei kuitentaan millään tavalla kuvaile runon kerrontaa. Runo on toiminut sävellyksen inspiroivana herätteenä – ei niinkään sen kertomus, mutta sen ilmapiiri, sen ’tuoksu’.

Muodon syntyessä seuraa sävellys aina omaa genetiikkaansa, oman musiikillisen materiaalinsa tahtoa ja lakeja. Siltikin on sen hahmoutuminen tässä rinnakkainen runoelmalle; alun vauhdikas riento, valoisa ja huoleton, vie uneksivaan, staattiseen jaksoon, joka vertautuu runoelman salaperäiseen ajan pysähtymiseen, jossa ’ei vastausta etsi, eikä löydä’. Mutta runon tavoin sävellyskin palaa uudelleen valoisiin sävyihin, päättyy ’aamun purppuraiseen auringonnousuun’.

© Einojuhani Rautavaara

A Lintukoto 1995 – ben az espooi zeneiskola számára komponált fantázia. A darab motivumai valamint lirikus hangvétele a költö, Aleksis Kivi költeményeinek lelki világát idézik, ahogy én láttam és értettem a finn költök legnagyobbikát.

Kiindulópontom Aleksis Kivi egyik verse volt, egy nemzetközileg is ismert témáról, o boldogság szigetéröl. Kivi ezt a szigetet ’Lintukotonak’ vagyis ’Madárfészeknek’ nevezi. A zene nem illusztrálja a verset. A költemény ihletet adott, nem a versben foglalt téma, hanem az atmoszféra inspirált.

A kompozició saját genetikáját, a zenei matéria követelményeit és törvényeit követi. A zenei forma a költemény parallellje; a vidám és gondtalan kezdet álmodozó, statikus szférába vezet, amely a költemény rejtelmes strófájához hasonlit, amikoris megáll az idö, s amikor ’választ nem keres, és nem is talál’ az ember. A vershez hasonlóan azonban a kompozició is visszatér vidám hangvételhez, s ’a hajnal biborvörös napkeltével’ zárul.

© Einojuhani Rautavaara


Instrumentation

2222 2110 11 1, str


Category

Works for Orchestra or Large Ensemble


Premiere

Tapiola Youth Symhony Orchestra, cond. Markus Lehtinen, Lohja, May 31, 1995.


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Espoo Music Institute.


PDF for promotional use

 Download


+ Add information