Description
Sävellysteni tunnelma ja sisältö eivät yleensä liity välittämästi oman elämäni tapahtumiin teosten syntyaikana. Jos olen tänään iloinen, en välttämättä sävellä teokseen iloista kohtaa, tai jos olen surullinen, tekeillä oleva musiikkikaan ei suoraa päätä muutu synkeäksi.
Joskus kuitenkin oman elämän senhetkinen tilanne voi heijastua välittömämmin tekeillä olevaan sävellykseeni. Tällaisiin teoksiin kuuluu vuonna 2002 valmistunut huilukonsertto.
Lahden Sibelius-talon avajaiskonsertin yhteydessä maaliskuussa 2000 BIS-levy-yhtiön perustaja Robert von Bahr kysyi, haluaisinko säveltää konserton BISin ykköstaiteilijoihin kuuluvalle suurenmoiselle huilistille Sharon Bezalylle. Lupasin luoda teoksen heti, kun saan vain muut, jo sovitut tilaukset pois käsistäni, ja se aika löytyi kesällä 2002.
Konserton aivan ensimmäisinä alkuvirikkeinä olivat ruotsalaisen runoilijan Tomas Tranströmerin upeat, arvoitukselliset runot. Olin lukenut keväällä 2002 Tranströmerin koko runotuotannon, ja ajattelin luoda hänen Surugondoli-kokoelmaan sisältyvien haiku-runojensa pohjalta laulusarjan. Vokaaliset ideat rupesivatkin muokkautumaan kuitenkin huilumusiikksi.
Ratkaisevasti konserton luonteeseen vaikutti myös koiramme, yli 13-vuotias englanninspringerspanieli Emma. Vietin suurimman osan kesästä 2002 Emman kanssa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa kesäpaikallamme Turun Hirvensalossa. Emmalle oli jouduttu tekemään loppukeväällä iso, vaikea leikkaus, ja muuttaessamme kesäksi Turkuun hän oli vielä melko huonossa kunnossa. Kolme kertaa päivässä Hirvensalon kallioilla lenkkeillessämme Emma kuntoutui kuitenkin ihmeteltävän nopeasti.
Kesä oli poikkeuksellisen ihana ja kaunis. Koiran ja minun välillä vallitsi täydellinen harmonia, ja yhteisistä lenkeistämme ja postinhakumatkoistamme tuli minulle suorastaan pyhiä tuokioita. Pitkin lämpimiä kallioita kulkiessamme Emma tuli usein viereeni, pukkasi kuonollaan sääreeni tai nuolaisi kättäni ikään kuin ilmaistaakseen, että "minun on taas hyvä olla, ja on mukava olla täällä sinun kanssasi". Silloin oli sellainen tunne, että jos ajan voisi pysäyttää tähän, silloin olisin sen ilman muuta tehnyt.
Onnellisuuden ja elämäntäyteyden tunnelmiin liittyi myös selittämätöntä alakuloisuutta. Emma oli taas kuntoutunut, itse tunsin olevani säveltäjänä parhaissa voimissani, ja kesä oli suorastaan uskomattoman kaunis. Voiko mitään vastaavaa enää koskaan myöhemmin kokea? Lisäksi kaikkea varjosti se mahdollisuus, että kenties kyseessä oli viimeinen yhteinen kesäni lempeän Emman kanssa. Kuten sitten olikin, Emma kuoli yllättäen 18.1.2003 jättäen jälkeensä syvän ikävän.
Tranströmerin runot ja niihin myöhemmin liittyneinä kesän 2002 tunnelmat muodostavat huilukonsertolle taustan ja pohjavireen. Kolmiosaisen teoksen alussa ja lopussa on paljon laulavaa ja lyyristä musiikkia. Toinen osa on puolestaan nopea ja virtuoosinen. Finaali liittyy tauotta toiseen osaan muodostaen sävellykselle kokoavan ja tapahtumat sulkevan epilogin.
Konserttoon ei sisälly kuitenkaan suoranaista konkreettista ohjelmaa tai kuvausta, vaan musiikki etenee lähtökohdistaan noudattaen omia abstrakteja dramaturgisia lakejaan. Teoksessa on myös alakuloiset hetkensä — ehkä säveltäessäni tein samalla alitajuista etukäteistä surutyötä sen hetken varalle, kun Emmaa ei enää ole keskuudessamme.
Huilukonsertto on sävelletty toukokuun lopun ja elokuun alun välisenä aikana 2002, ja olen omistanut sen Sharon Bezalylle ja Robert von Bahrille.
© Kalevi Aho, 2003
Instrumentation
2222 3221 02 1, euph, str, fl solo [pic, ehn, bcl]
Category
Works for Soloist(s) and Orchestra
Premiere
Sharon Bezaly, Lahti Symphony Orchestra, cond. Osmo Vänskä, November 27, 2003
Movements
1. Misterioso, adagio, 2. Presto, leggiero, 3. Epilogue
Commisioned by / dedications
Commissioned by Robert von Bahr, Dedicated to Sharon Bezaly and Robert von Bahr
PDF for promotional use
