Description
Jousiorkesterille ja alttosaksofonille sävelletty 3. kamarisinfoniani syntyi vuodenvaihteen 1995–96 molemmin puolin. Teos on sävelletty paljolti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin innoittamana; orkesteri kantaesitti vuoden 1992 helmikuussa 2. kamarisinfoniani, ja päätin tällöin säveltää tälle erittäin hienolle orkesterille tulevaisuudessa lisääkin jousiorkesterimusiikkia. Toinen innoittajani oli alttosaksofonisti John-Edward Kelly, joka jo pitkään oli pyytänyt minua säveltämään jotain alttosaksofonille.
Sain alkuvirikkeen teokseen nähtyäni marraskuun 1995 lopulla hienon tunisialaiselokuvan Palatsin hiljaisuus. Elokuvassa soitetaan paljon arabialaista musiikkia, ja minua viehätti suuresti sille ominainen melodinen heterofonia: eri soittajat soittavat periaatteessa samaa melodiakulkua, mutta eivät täsmälleen samalla tavalla, vaan koko ajan hivenen toisistaan poiketen. Siten melodia ei muodostu yhdestä polveilevasta linjasta, vaan usean melkein samanlaisen linjan polveilevasta punoksesta.
Tämä antoi virikkeen käyttää heterofoniaa myös 3. kamarisinfoniassa. Teoksen ensimmäinen osa on sävelletty pelkästään jousiorkesterille siten, että osan voi esittää myös itsenäisenä jousiorkesterisävellyksenä. Saksofoni tulee sisään toisen osan alussa: saksofonin ensimmäiset sävelet kuuluvat lavan takaa, kunnes solisti hitaasti kulkien saapuu näkyville ja astuu soittaen paikalleen lavan etuosaan. Toinen osa johtaa ilman taukoa kolmanteen, joka huipentuu kahteen virtuoosiseen saksofonikadenssiin. Finaali alkaa hyvin nopealla, kepeällä musiikilla, joka rauhoittuu andante-tempoiseen päättymättömään, jossain määrin itämaissävyiseen melodiaan. Samalla solisti alkaa hitaasti poistua näyttämöltä. Melodia kohoaa lopulta saksofonin korkeimpiin säveliin, jotka kuuluvat jo lavan takaa. Jousiorkesteri päättää teoksen yksin.
Säveltäessäni 3. kamarisinfonian loppua luin samaan aikaan Tuomas Anhavan suomentaman japanilaisten tanka-runojen kokoelman kevään kukat, syksyn kuu. Sen runoissa oli säkeitä, jotka yllättäen sopivat erinomaisesti luonnehtimaan kamarisinfonian eri osien tunnelmaa, ja otin ne osien otsikoiksi. Siten ensimmäisen osan otsikko viittaa siihen, että alun levoton musiikki vähän väliä ”jäätyy” staattisiin, paikallaan pysyviin sointuihin. Saksofonin tullessa mukaan ”villihanhimaisin” huudoin musiikin jäätynyt tunnelma alkaa vähitellen ”sulaa”. Lopun musiikki on eräänlaista sooloinstrumentin hehkuvaa ja samalla etääntyvää jäähyväismusiikkia.
Tämän tarkempaa ohjelmallista sisältöä sävellyksellä ei ole.
© Kalevi Aho
Instrumentation
str, asax [str: 6-5-4-3-2]
Category
Works for Soloist(s) and Orchestra
Premiere
John-Edward Kelly, alto saxophone, Ostrobothnian Chamber Orchestra, cond. Juha Kangas, Kokkola, April 26, 1997.
PDF for promotional use
