Jauchzet! Op. 41a

by Jouni Kaipainen

Empty sheet

Jouni Kaipainen

Jauchzet! Op. 41a

Music Finland

Description

Saksankielisen maailman kirkollinen poikakuoro on klassinen ja hyvin erityinen instrumentti. Traditio on pitkä, sointiväri muilla keinoin tavoittamaton ja aitous – kai sellaisesta pitää voida vielä tälläkin vuosikymmenellä puhua – omaa luokkaansa. Ajatus tuomaskanttoreista velvoittaa ja vavahduttaa, ja stimulanssi on suuri.

Kun Cantores Minores tilasi minulta laajamuotoisen sävellyksen, ensimmäinen reaktioni oli kunnioittava säikähdys. Kunnioituksen taustalla oli paitsi tietoni kuoron taidoista myös omakohtainen muisto siitä, etten kurjine lauluäänineni aikanaan kelvannut joukkoon. Säikähdys taas aiheutui siitä, että tiesin joutuvani liikkumaan itselleni tuntemattomalla maalla. Tilaus ja sen ehdot eivät sinänsä rajoittaneet vapauttani mitenkään, vaikka jonkinlaisesta hengellisen elämänkomponentin koskettamisesta olikin puhetta. Mutta perinteen paino ajoi ajatukseni tietyille radoille.

Jauchzet! ponnistaa siitä alustasta, jonka perusteoksia Cantores Minores on koko olemassaolonsa ajan esittänyt. Kuitenkaan kappaleeni ei ole puhdas pastissi, tarkoituksellinen tyylimukaelma. Viidessä osassa tavoittelen viittä eri näkökulmaa klassiseen poikakuoro-ohjelmistoon: milloin kaukaa tähyillen, milloin suoraan sekaan sukeltaen.

Teksteiksi valitsin kohtia J. S. Bachin kantaateista nro 51 ja 56. Jos joku luulee minun päättäneen parannella Bachia, lyö päänsä mäntyyn. Minä vain suhtaudun näihin teksteihin – haltioituneeseen kiitoslauluun ja sydäntäsärkevään myötäkärsimiseen – kuin Pyhään Kirjaan: yhtä aikaa distanssilla ja suoran omakohtaisesti.

Osien karakterit ovat viittaussuhteessa perinteisiin muotoihin: ’quodlibet’, kaanon, koraaIi, chaconne ja fuuga.

Mutta eri osissa suhde esikuvaan on erilainen. Quodlibet (= mitä tahansa) tarkoitti 1500–1600-luvuilla erilaisten tuttujen sävelmien yhdistämistä keskenään, usein leikkimielisessä tarkoituksessa, tai myös yleisesti tunnettujen melodioiden liittämistä säveltäjän omaan materiaaliin (kuten "Maamme-laulu mukaan fuugan loppunousuun"). Teokseni ensiosassa tuo ’tuttu’ aines on sekin itse sävellettyä, joskin kansankoraalimaiseen tapaan. Avausosan fantasia toimii siis ’renessanssisesti’ mutta soi lähempänä Brahmsia, tai Kaipaista.

Toisen osan kaanon suhtautuu Händeliin kuin Tauno Palon muistomerkki kohteeseensa: ei yhtä komea, mutta hengessä mukana. Parsifal-sitaatin tarkoitus on muistuttaa paitsi hulluudesta myös hulluuden puhtaudesta. Koraali on sitten sitä, mitä kuvittelen luterilaisen virsilaulun 2000-luvulla voivan olla. Neljännen osan chaconne lienee esikuvistaan etäännytetyin, sillä sen mekanismi on 12-sävelinen, schönbergiläinen. Finaali on wieniläisklassisen – ei siis täysbarokkisen – fuugan kuvajainen, ja soinniltaan sangen lähellä esikuvaansa, jos kohta tonaalisilta suhteiltaan monimutkaisempi.

”Miksi tämä tyylillinen ’vanhastelu’?

Siksi, että haluan kunnioittaa Cantores Minoresin välitöntä perinnesuhdetta. Itse asiassa kadehdin sitä.

Siksi, että mielestäni tällainen musiikki istuu poikakuorolle hyvin.

Ja siksi, että säveltäjä säveltää sitä musiikkia, jota hänen täytyy säveltää.

[...]

Jauchzet! on päivätty 12.8.1993, päivänä, jolloin isäni olisi täyttänyt 60 vuotta. Niinpä teos on omistettu hänen muistolleen.

© Jouni Kaipainen, 1993


Instrumentation

mixed choir a cappella (high voices, preferably boy voices)


Category

Vocal and Choral Works


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Cantores Minores Choir.


+ Add information