EUKKO - pidättekö vainajista
The Old Woman - Are You Fond of Dead People
chamber opera
Juha T. Koskinen
EUKKO - pidättekö vainajista
Description
Points about the opera The Old Woman - Are You Fond of Dead People
"Daniil Harms's Old Woman contains material for any number of different opera libretti. It is difficult to include the richness of the story in a single opera; therefore, choices must be made. The first important choice was to concentrate the action in the homes of the Author, the main character, and his friend Sakerdon Mikhailovitch. This does not limit the scope of the opera in time or space, thanks to the dreams and hallucinations in the story.
"Another important choice was to create a dramatic backbone to give the opera shape. At the same time, we wanted to preserve the Harmsian narratice logic: abrupt shifts in the sequence of events, compulsive repetition, the escalation of small everyday things to gigantic proportions, etc.
"We chose the main character's struggle against the fear of death and his gradual process towards a freer and more 'illuminated' state as the opera's scarlet thread. Accordingly, the Girl that the main character is infatuated with is a sort of opposite pole to the Old Woman, a closely related alternative. The macabre Old Woman inspires the Author to write about a miracle worker who never performed a miracle in his life. Hounded by the dead Old Woman and having met the lovely Girl, the main character drinks vodka in his friend Sakerdon Mikhailovitch's home, and a profound change hop pens in hint; as the gas cooker explodes, it seems almost a miracle...
"Musically, the work represents a constantly moving process, in which fragmented and contrasting shards of material aim to coalesce into tranquilly breathing music highlighting continuity and uniformity, associated perhaps with Orthodox chants. Although the opera concludes with a prayer as Harms's story does, I see this gesture as an expression of a much wider life view than just religious conversion. It might represent the pain and longing for a better future of a person who has lost his roots."
© Juha T. Koskinen, 2/2000
(Musica nova Helsinki) translated by © Jaakko Mäntyjärvi and © Susan Sinisalo
Näkökulmia EUKKO - pidättekö vainajista -oopperaan
"Daniil Harmsin Eukko tarjoaa materiaalia lukemattomalle määrälle erilaisia oopperalibrettoja. Novellia koko rikkaudessaan on vaikea puristaa yhden oopperan raameihin; on siis tehtävä valintoja.
"Ensimmäinen tärkeä valinta oli keskittää oopperan tapahtumat kirjailija-päähenkilön ja hänen ystävänsä Sergei Mihailovitshin asuntoihin. Täten ei kuitenkaan oopperan ajan ja paikan liikkuvuus kavennu, siitä pitävät huolen kertomukseen erottamattomasti liittyvät unet ja hourailut. Toinen tärkeä valinta oli luoda oopperalle dramaattinen selkäranka, jonka avulla hahmottaa sen kokonaismuoto. Halusimme samalla kuitenkin säilyttää Harmsin kerronnalle ominaisen 'harmsilaisen' logiikan; äkilliset leikkaukset tapahtumakuluissa, pakkomielteenomaiset toistot, pienten arkipäiväisten asioitten kasvamisen liioitellun jättimäisiin mittoihin jne. Oopperan punaiseksi langaksi valitsimme päähenkilön kamppailun kuolemanpelon kourissa ja vähittäisen prosessin kohti vapautuneempaa ja 'kirkastuneempaa' olotilaa.
"Tähän liittyen päähenkilön ihastumisen kohde, Tyttö, näyttäytyy eräänlaisena Eukon antipodina, Eukkoon läheisesti liittyvänä toisena vaihtoehtona. Kalmanhajuinen Eukko inspiroi kirjailija-päähenkilön kirjoittamaan ihmeidentekijästä, joka ei koko elämänsä aikana tehnyt ainuttakaan ihmettä. Kuolleen Eukon vainoamana ja ihanan Tytön kohdattuaan päähenkilömme ryyppää votkaa ystävänsä Sakerton Mihailovitshin luona, ja hänessä tapahtuu syvällinen muutos, joka kaasuhellan räjähtäessä lähestyy ihmeen mittapuita...
"Musiikillisesti teoksessa toteutuu jatkuvasti liikkeessä oleva prosessi, jossa hajanaisista, vastakohtaisista materiaalisirpaleista pyrkii kirkastumaan esille jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä korostavaa rauhallisesti hengittävää musiikkia, jonka yhdistäminen ortodoksiseen kirkkolauluun on mahdollista. Vaikkakin ooppera päättyy Harmsin novellille uskollisesti
rukoukseen, näkisin tuon eleen pelkkää uskonnollista kääntymystä laajempana elämäntunteen ilmauksena. Siinä voisi nähdä juuriensa menettäneen ihmisen tuskaa ja kaipuuta paremmasta tulevaisuudesta."
© Juha T. Koskinen, 2/2000
(Musica nova Helsinki)
Synopsis
Overture
Introduction
The Writer ('I') asks the Old Woman for the time in the yard and meets Sakerdon Mikhailovitch in the street.
Scene I
The Writer lies on the sofa, thinking about the Old Woman and planning to write a book about a miracle worker. The Old Woman enters and starts to order him about; the Author faints.
Interlude
The Writer wakes and starts taunting the Old Woman in the armchair; she is dead. (Crawling scene:) Having kicked the boy, he sits on the divan and lights a pipe. The Old Woman begins to crawl towards the Writer shouting old slogans. The dead Old Woman forces the Writer to his knees. He rushes into the corridor, and the Girl appears.
Scene II
The Writer ponders his situation. The Girl wants to know where the noise came from. The conversation becomes more amiable, they drink vodka. The body puzzles the Writer, who slips into Sakerdon Mikhailovitch's home.
Scene III
They drink vodka. The author tells Sakerdon Mikhailovitch that he has fallen for the girl and speaks generally about dead people. The discussion turns to religion, the dead Old Woman troubles the Writer's mind. There is an explosion upstairs, and in the Writer's room we find the Girl with a wall clock in her lap.
Epilogue
The Girl and the Writer renew their acquaintance: the Girl likes vodka and believes in God. The Writer says: "In the name of the Father, the Son and the Holy Spirit, now and for ever, world without end, Amen."
© Juha T. Koskinen, 2/2000
(Musica nova Helsinki) translated by © Jaakko Mäntyjärvi and © Susan Sinisalo
Synopsis
Alkusoitto
Johdanto
Kirjailija (Minä) tapaa pihalla oudon eukon ja kysyy tältä kelloa. Eukko käskee hänen katsoa itse ja näyttää kelloa, jossa ei ole viisareita. Hämmentynyt kirjailija jatkaa matkaansa, mutta outo eukko jää kaivelemaan hänen mieltään. Kadulla hän törmää vanhaan tuttuunsa Sakerdon Mihailovitshiin.
Kohtaus I
Kirjailija tuumiskelee asunnossaan päivän tapahtumia ja suunnittelee kirjoittavansa kirjan ihmeidentekijästä, joka ei tee koskaan ihmeitä. Hänen oveensa koputetaan. Ovella on jälleen eukko, joka tunkeutuu kirjailijan kotiin ja käskee tämän mahalleen lattialle. Ärtynyt kirjailija vastustelee mutta huomaa pian olevansa mahallaan. Hän menee tajuttomaksi.
Välisoitto
Kirjailija herää tajuttomuudestaan ja ihmettelee, mitä oikein on tapahtunut. Hän järkyttyy yhä lisää kun huomaa eukon lojuvan hänen nojatuolissaan - kuolleena. Ruumiista täytyy päästä jollakin tavalla eroon... Kirjailija potkaisee ruumista ja panee piipuksi.
Kuollut eukko alkaa liikkua ja ryömii pian kirjailijaa kohti. Eukko molottaa venäjänkielisiä iskulauseita ja pakottaa kirjailijan polvilleen. Tämä pakenee kammottavaa hahmoa rappukäytävään. Siellä hänelle ilmestyy nuori viehättävä neiti.
Kohtaus II
Kirjailija keskustelee neidin kanssa, mutta samaan aikaan eukon ruumis häiritsee häntä. Kirjailija yrittää estää neitiä näkemästä ja kuulemasta mekastavaa eukkoa. Kirjailija ja neiti toteavat kummatkin pitävänsä enemmän votkasta kuin oluesta, ja neiti ihastuu myös kirjailijan piipunpolttoon. Eukko häiritsee heitä, ja kirjailija päättää paeta Sakerdon Mihailovitshin luo.
Kohtaus III
Kirjailija ja Sakerdon Mihailovitsh nauttivat yhdessä votkaa ja keskustelevat lapsista ja vainajista. Kirjailija kertoo ihanasta neidistä, ja Mihailovitsh kehottaa häntä naimaan neidin. Sitä hän ei voi tehdä, koska kuollut eukko on yhä hänen asunnossaan...
Kirjailija tahtoo tietää, uskooko Sakerdon Mihailovitsh Jumalaan. Sellaista on tahditonta kysyä, vastaa Mihailovitsh. Yhtäkkiä kirjailijan asunnossa räjähtää, ja siellä istuukin neiti seinäkello sylissään.
Epilogi
Neiti ja kirjailija ystävystyvät. Molemmat pitävä votkasta, ja kirjailija kysyy myös neidiltä, uskooko tämä Jumalaan. Neidin vastauksen kuultuaan kirjailija lausuu: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen."
© Juha T. Koskinen, 2/2000
(Musica nova Helsinki)
Instrumentation
ten, alto, sopr, basso, cl, trp, trb, perc, pno, vln, vlc, db
Category
Works for the Stage
Language
Fi
Lyricist
Daniil Harms, Juha T. Koskinen, Janne Lehmuskorpi
Premiere
Seppo Ruohonen, tenor, Päivi Loponen, alto, Mari Palo, soprano, Jari Mäkinen, bass, Janne Lehmusvuo, director, Ensemble, cond. Kari Kropsu, Finnish National Opera, Musica nova Helsinki, 4 March 2000.
Commisioned by / dedications
Commissioned by the Ooppera Skaala, Finnish National Opera and Helsinki 2000.
