Description

Almost exactly fourteen years ago, while attending the Darmstadt Summer Course for New Music, I visited the Paul Klee exhibition at the Schirn Museum in Frankfurt, the theme of which was the eccentric, animated relationship between the master (1879-1940) and music. Included in the exhibition was the Eidola/weiland series of Klee’s late period, a collection of pastels depicting musicians at work: a pianist, harpist, timpanist, buffosinger... My own Eidola, inspired by Klee and Christoph Jäggin (who commissioned and premiered the work), is a purely musical supplement to this set of pictures. Eidola - weiland Gitarrespieler is, in its own restrained way, a virtuosic work, not extrovert in the typical sense but inward-looking, to the very core of the mind and the instrument. The extensive use of brittle, highly sensitive flageolet notes leads the listener to the brink of silence. It is also a reminder that the guitar is fundamentally a meditative instrument.

© Harri Suilamo, March 2000

(translated by © Susan Sinisalo)

Melko tarkalleen neljätoista vuotta sitten, osallistuessani Darmstadtin kesäkursseille, vierailin Frankfurtin Schirn-museon Paul Klee -näyttelyssä, jonka teemana oli vuonna 1940 kuolleen mestarin elävä ja omintakeinen suhde musiikkiin. Mukana näyttelyssä oli Kleen myöhäiskauden Eidola/weiland -sarja, joukko pastelliliitutöitä, jotka kuvasivat muusikoita työssään: pianisti, harpisti, patarumpali, buffolaulaja... Oma Eidolani, Kleen ja Christoph Jägginin (teoksen tilaaja ja kantaesittäjä) innoittama, on edellämainitun kuvasarjan puhtaasti musiikillinen täydennys. Eidola - weiland Gitarrespieler on omalla hillityllä tavallaan virtuoosinen teos, ei tyypilliseen tapaan ulos-, vaan sisäänpäin suuntautunut - mielen ja soittimen ytimeen. Hauraiden, herkästi haavoittuvien huiluäänten runsas käyttö johdattaa hiljaisuuden äärelle. Se on myös muistutus siitä, että kitara on perusluonteeltaan mietiskelevä instrumentti.

© Harri Suilamo, 3/2000

Hace varios años, en oportunidad de mi participación en los Cursos Internacionales de Verano de Darmstadt, visité en Frankfurt una exposición con obras de Paul Klee, fallecido en 1940. El tema de la exposición era la relación vital y original de Klee con la música. Una parte de la misma estaba dedicada a la serie de dibujos a lápiz realizada poco antes de su muerte y titulada "dibujos Eidola/weiland", una serie de trabajos en tiza negra sobre papel borrador, que representan a diversos musicós en su trabajo: al pianista, arpista, timbalista, cantante buffo... Mi Eidola, inspirada por Klee y Christoph Jäggin es una ampliación puramente musical del magistral ciclo de Klee, en el que no pude encontrar ningún guitarrista. Eidola es, a pesar de su contenida y tranquila manera de ser, una obra virtuosa, que se dirige hacia fuera, sino hacia adentro, hacia el núcleo cerrado del sentido humano y de la guitarra. A través de la rica utilización

de los armónicos más sensibles y frágiles, la obra se aproxima más y más al silencio e intenta señalar que la guitarra es, en lo más profundo de su ser, un instrumento meditativo.

[Nota de trad.: "Eidola", del griego forma, figura; "weiland", del alemán antiguo: en otros tiempos.]

© Harri Suilamo, 2000

Instrumentation

guit

Category

Works for Solo Instrument

Premiere

Christoph Jäggin, Time of Music, Viitasaari, July 9, 1999.

+ Add information