Description

Duo concertante on kolmiosainen, kestosuhteiltaan suunnilleen 5:2:3. Puolet ajasta haukkaa siis sonaattimuotoinen avausosa. Sen päätaitteet - esittely-, kehittely- ja kertausjakso - ilmenevät puolestaan suhteessa 6:4:3. Esittelyjakson teemaryhmään sisältyy rauhallisen, heleiden koristaman laulullisuuden lisäksi nopeampaa, leikillistä ja motorista tarinaa. Kehittely niputtaa näitä verraten vastakohtaisia elementtejä päällekkän ja peräkkäin jalostaen musiikkillista juonta arvaamattomiinkin suuntiin. Mielestäni kehittely juuri onkin tällaisen muotorakenteen pihvi kuulijan kannalta. Kehittely ei tavallaan pääty velä kertausjaksossakaan, koska alun teemat kuullaan "erivärisinä". Tai siis matkan jälkeen kotiin saapuu hieman eri olento. Koska avausosa pitää jo sisällään kahden eri luonteisen osan rakennusaineet, aikomani neliosainen sykli supistuikin kolmiosaiseksi.

Ensimmäisen osan jälkeen ilman taukoa (attaca) alkava scherzo on tyypillinen lajinsa edustaja: leikkisä ja ketterä. Sen soinnillinen asu on myös kamarimusiikillisempi kuin ympäröivillä osilla. Solistipari esittää aluksi bitonaalisen tanssin triangelin säestyksellä ( - Onpa hauska lause!) Tästä tanssista kehittyvät kaikki osan vitaalit aiheet. Pisteeksi i:n päälle olen sijoittanut tähän elämänmyönteiseen miniatyyriin sitaatin jättiläismäisestä ja maailman verisimmästä oopperasta, Straussin Elektrasta!

Länsimaisen musiikin yksi vanhimmista sävellystyypeistä on basso- ja sointuostinaton päälle jäsentyvä muunnelmamuoto chaconne, italiaksi ciaccona tai ciacona. Se on varhaisimpia amerikkalaisen - ei afroamerikkalaisen - musiikin ilmentymiä eurooppalaisen musiikin kaanonissa. Tämä alunperin villi ja eroottinen tanssi Väli- ja Etelä-Amerikasta saapui espanjalaisten ja portugalilaisten paluulastissa sulostuttamaan juuri alkanutta barokin aikakautta. Italiassa alkaneen kukoistuskautensa myötä se levittäytyi koko eurooppalaiseen soitinmusiikkiin ja sai eri nimityksiä kuten passacaglia tai ground. Viimeksimainituilla voi joskus olla myös musiikillisia vivahde-eroja.

Kaksoiskonserttoni viimeisen osan tunnelmallisena lähtökohtana on pikemminkin tämä varhainen hurja intiaanitanssi kuin vaikkapa Aurinkokuninkaan hovioopperoiden koketit lopplyllerrykset. Ciaconan tukirankana on - tyylille uskollisesti - neljän tahdin mittainen bassokuvio, jolla on laskeva yleisilme. Nämä patarumpujen alussa esittelemät kolme säveltä ovat myös koko harmonisen rungon muodostavan kuuden heksakordin pohjaäänet. Tahtilajit 7/8 ja 2/4 vuorottelevat säännöllisesti läpi koko osan. Patarumpujen esittelemän bassolinjan päälle liittyy kontrabasson melodia, ja vähitellen muitakin soolojousia. "Hankauksesta" aiheutuva staattinen sähkö alkaa rätistä capriccioso-taitteessa kontrabasson ja tämän keskustelukumppaniksi liittyneen klarinetin ympärillä. Tästä on seurauksena äänekäs orkesteritutti, jonka aikana solistit vetäytyvät punomaan uusia juonia. Klarinetti ja orkesterin puhaltimet soittavat kontrabasson alussa esittelemän aiheen bassosolistin kehrätessä 16-osaseittiä teeman alle. Vähitellen pomppivat kaikki jouset mukana koneen rattaissa. Äkkinäisen pysähdyksen jälkeen alkaa vielä lopullinen lyömäsoittimien ja pizzicato-jousten säestämä nousu kohti loppuhuipennusta. Ja siinä se on.

© Kirmo Lintinen (2002/2003)

Instrumentation

2212 2210 12 0, str, cl solo, db solo [pic, ehn, bcl]

Category

Works for Soloist(s) and Orchestra

Premiere

Mikko Kauppinen, clarinet, Teemu Kauppinen, double bass, Jyväskylä Sinfonia, cond. Tuomas Rousi, Jyväskylä, October 4, 2002.

Movements

1. in modo di sonata, 2. Scherzo, 3. Ciacona

Commisioned by / dedications

Commissioned by Kauppinen, Mikko.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF17396

+ Add information