Dawkins

by Olli Virtaperko

for organ

Empty sheet

Olli Virtaperko

Dawkins

Music Finland

Description

When one writes the second composition for a particular solo instrument, the critical compositional challenge is to find a fresh approach to instrumental and expressional possibilities of that instrument at question. Being my second organ piece, "Dawkins" was not an exception to that. "So Much Data..." (2000/2004) was written for a particular, large Baroque organ type and to find a fresh point of view to organ as an instrument, I decided to use large Romantic organ type this time. However, organist Susanne Kujala, who commissioned the piece, made a wish that I should rather compose a piece that could be performed with all possible organ types.

To be able to write an all-around piece I decided to focus on a general – though fascinating – aspect that makes churches such a particular place for performing music – a substantial body of space. Large organs are usually located in huge churches, which create a unique environment for musical information to be sent and received. Most people know what it sounds and feels like to hear composers' such as Charles-Marie Widor's pompous organ forte fortissimos. I was more interested in how soft and sublime sounds function in a large space. This did not result "Dawkins" to become a piece of "silent music", but considering the aspects of space, dynamics and quietness undoubtedly had some affect on my compositional thinking as I was writing "Dawkins".

The first movement, "Replicators", studies the aspects of echo. "Replicators" is followed by "Towards Polymorphism", which presents a variety of contrasting musical elements. The thematical diversity of the second movement is meant to balance the use of static elements in 1st and 3rd movement. In "Immortal Coils" this static element is the use of low organ point in the pedal throughout the whole movement. Use of a static drone changes musical focus from harmony to melody. "Immortal Coils" concentrates on melodic flow and results a elegy-like, tranquil entity that presents a variety of melodic lines that are combined, juxtaposed and overlapped during the development of the movement. A descending modulation from E-drone to E flat ends "Dawkins" in quietness and peace.

"Dawkins" is dedicated to Charles Darwin, whose epochal book "On the Origin of Species" soon celebrates its 150th anniversary. However, the composition is named after British evolutionary biologist Richard Dawkins, who is the most important popularizatior of Darvin's ideas. Thanks to his work is the field of popular science, dilettantes such as myself have been able to understand the clear and simple principles of evolution, which so far have provided the most precise answers to most profound questions. The naming of the three movements was inspired by Dawkins' book "The Selfish Gene", which I studied alongside with composing the music.

© Olli Virtaperko, February 2008

"Dawkins" on toinen urkukappaleeni, ja kuten aina järjestyksessään toisten samalle instrumentille sävellettyjen kappaleiden tapauksissa, "Dawkinsissakin" ensimmäinen ja isoin haaste oli löytää tuore näkökulma soittimen tarjoamiin ilmaisullisiin ja sävellyksellisiin mahdollisuuksiin. Ensimmäisessä urkuteoksessani "Niin paljon tietoa..." (2000/2004) keskityin äänimassaan, barokkiurkujen sointiväriin ja mekaanisten urkujen mahdollisuuteen tuottaa rekisterinvaihdokset "väärällä" tavalla tehtynä erilaisia hälyääniä. Tuo kappale oli selkeästi sidottu tietynlaiseen barokin mallin mukaan rakennettuun urkutyyppiin. "Dawkinsin" kohdalla lähtöasetelma oli päinvastainen – kappaleen tilannut urkutaiteilija Susanne Kujala toivoi nimenomaan, että säveltäisin yleisteoksen, joka ei olisi sidottu mihinkään tiettyyn urkutyyppiin tai urkujen tekniseen perustoimintaperiaatteeseen.

Osittain pystyinkin pitäytymään Susannen toiveissa, vaikka sävellysprosessin aikana manasinkin itsekseni useasti tuota ilmaisun rajoitetta ajatellen, että urkumusiikissa kiintoisimmat äänelliset ilmiöt ovat aina sitoutuneita tietyn soittimen ainutlaatuisiin ominaisuuksiin. Onneksi lukuisat kokeilusessiot Susannen kanssa Kallion kirkon uruilla saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että on mahdollista löytää ilmaisullista kiinnostavuutta kaikenlaisista uruista, jopa romanttisen idiomin mukaan rakennetuista, jotka ovat aina jääneet minulle barokkiurkuja etäisimmiksi.

Dawkinsissa minua kiinnosti etenkin isojen kirkkojen ja isojen urkujen ainutlaatuinen ominaisuus – tila. Kaikki tietävät, miltä tuntuu, kun Franckia tai Widoria soitetaan maksimirekisteröinneillä. Minua kiinnosti enemmän se, miten pehmeästi rekisteröity, hiljainen sointikuva toimii valtaisassa tilassa, sellaisessa kuin vaikkapa Kallion kirkko Helsingissä. Se ei suoraan johtanut siihen, että Dawkins olisi muodostunut kauttaaltaan "hiljaiseksi musiikiksi", mutta tilan ja dynamiikan pohtiminen avasi minulle uusia näkökulmia urkuihin soittimena, ja jotain tästä pohdinnasta tarttui varmasti myös teoksen lopulliseen musiikilliseen hahmoon.

Ensimmäinen osa "Kopioitujat" tutkii kaikuefektin toteuttamismahdollisuutta tilassa, joka jo itsessään on kaikua ruokkiva. Toinen osa "Kohti monimuotoisuutta" esittelee nimensä mukaisesti vaihtelevan määrän temaattista monimuotoisuutta, joka kontrastoi ääriosien staattisina pysyviä elementtejä. Kolmannessa osassa "Ikuiset kierteet" tämä karaktristinen staattisuuden elementti on liki läpi kappaleen säilyvä matala urkupiste E, jonka päälle sitkeät melodiset kaarrokset rakentuvat. Elegiamaisen, rauhaisan surumielisen osan lopussa tehtävä puolisävelinen alaspäinen modulaatio Es-urkupisteeseen päättää kappaleen hiljaisuuteen ja rauhaan.

"Dawkins" on nimetty evoluutiobiologi Richard Dawkinsin mukaan, mutta teoksen perimmäisin innoittaja on Charles Darwin, jonka kirjoittaman, uskontojen ja uskomusten kaiken rationaalisen pohjan romuttavan "Lajien synnyn" ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi juhlan arvoiset 150 vuotta. Richard Dawkins on Darwinin ajatusten tärkein popularisoija, ja hänen kirjallisen työnsä kautta itseni kaltaiset uteliaat diletantit pystyvät ymmärtämän evoluutioteorian kaltaisen tieteellisen ajatusrakennelman nerokkaan yksinkertaiset periaatteet. Siksi arvelen kunnioittavani Darwinin työtä parhaiten nimeämällä teokseni hänen "rottweilerinsä" – kuten Dawkinsia on kutsuttu – mukaan. Teoksen osat on nimetty Dawkinsin kirjan "Geenin itsekkyys" innoittamina, jota tutkin rinta rinnan urkuteoksen sävellystyön kanssa.

© Olli Virtaperko, helmikuu 2008


Instrumentation

org


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Susanne Kujala, organ, Helsinki, April 10, 2008.


Movements

I Kopioitujat (Replicators), II Kohti monimuotoisuutta (Toward Polymorphism), III Ikuiset kierteet (Immortal Coils)


PDF for promotional use

 Download


+ Add information

Score


31 pages
A4-landscape

11.00 € 10.00 € excl. vat