2. konsertto pianolle ja jousiorkesterille (2001-2002)

Toisen pianokonserton synty oli monivaiheinen tapahtuma. Vuonna 1999 Mäntän musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, pianisti Niklas Pokki oli kantaesittämässä sävellystäni Balladi huilulle, fagotille, sellolle ja pianolle (1999). Paljolti Balladista ja sen piano-osuudesta johtuen Mäntän juhlat päätti tilata minulta 2. pianokonserton vuoden 2002 juhlille. Aloitin sävellystyön lokakuussa 2001, mutta työ keskeytyi välillä moneksi kuukaudeksi — keskeytykseen vaikutti mm. isäni pitkäaikainen sairaus ja kuolema talvella 2002. Konsertto valmistui toukokuussa 2002. Kantaesitystä oli päätetty jo edellisen vuoden lopulla siirtää vuoden 2003 juhlille, koska näin kantaesityskustannuksiin pystyttiin keräämään varoja pitemmältä ajalta. Joulukuussa 2002 sävelsin muuten valmiin teoksen finaaliin vielä konserton laajimman, koko teoksen huipentavan soolokadenssin.

2. pianokonserton orkesterikokoonpanona on pelkkä 20 hengen jousiorkesteri. Jousiorkesterikokoonpanoon vaikutti ensinnäkin se, että näin teoksen esittäminen ei tulisi Mäntän musiikkijuhlille kohtuuttoman kalliiksi. Toiseksi konsertto olisi mahdollista esittää myöhemmin sellaisillakin paikkakunnilla, joissa ei toimi täysikokoista sinfoniaorkesteria. Orkesterin osuus on pyritty säveltämään lisäksiyhteissoitollisesti selkeäksi, jotta kokonaisuus olisi mahdollista harjoittaa kuntoon normaalin, muutaman päivän harjoitusperiodin aikana. Kantaesittäjistöksi valittiin monien vaiheiden jälkeen Lahden kaupunginorkesterin jousisto.

Sävellyksen solistiksi oli kiinnitetty jo varhaisessa vaiheessa Antti Siirala. Soolo-osuutta säveltäessäni pyrin ottamaan jossain määrin huomioon hänen soittajapersoonallisuuttaan. Teoksen vaatima pianistinen tekniikka liittyy ennen kaikkea Siiralan erinomaisesti hallitsemaan ”beethoven-liszt-brahmsmaiseen” pianonkäsittelyn perinteeseen. Paikoin piano-osuus on ohutta ja lineaarista, mutta teokseen sisältyy myös monikerroksista, täyteläistä pianotekstuuria ja massiivisia oktaavivyörytyksiä. Konsertto edellyttää soittajalta melkoista taituruutta.

Noin puolisen tuntia kestävä 2. pianokonsertto käsittää kolme osaa, jotka soitetaan yhtäjaksoiseksi yhteen. Ensimmäinen osa ja finaali ovat hyvin nopeita — ääriosiin sisältyy paljon leikittelevää musiikkia. Hidas toinen osa on on taas sävyltään vakavampi ja pianotekstuuriltaan hyvin täyteläisesti soiva. Finaalin lopun vaativa kadenssi palauttaa vakavammat tunnot myös konserton koodaan. Koodassa soivat sävellyksen kaikki keskeisimmät aihelmat polyfonisesti samanaikaisesti.

Konserton ensimmäinen osa alkaa fis-sävelen repetitioilla, ja aivan lopussa finaali kiertyy uudestaan teoksen alkuun — konsertto päättyy alkua muistuttavasti f-sävelen säveltoistoihin.

© Kalevi Aho (Mäntän Musiikkijuhlat, 2003)