Description

Suunnilleen puolet toisesta viulukonsertostani sävelsin Suomessa tämän vuoden [1977] alussa, toinen puoli syntyi sen jälkeen Japanissa, ja viimeistelin konserton Osakassa huhtikuun lopulla. Luin kerran eräästä musiikkia ja magiikkaa käsittelevästä kirjasta, että olisi olemassa eräänlainen ’luonnon perussävel’ ja että tämä sävel olisi F. Itse en ole onnistunut huomaamaan tätä säveltä sen enempää puron solinassa kuin metsän huminassakaan. Mutta ajatus tällaisen sävelen olemassaolosta alkoi kiehtoa ja antoi f-sävelelle jonkinlaisen mystisen lisävärin.

Viulukonserton alussa tämä sävel levittäytyy solistisesti jousistoon ja myöhemmin läpi koko orkesterin. Viulisti saa tehtäväkseen johtaa vähitellen eteenpäin läpi koko asteikon. Intervallit tulevat yhä tärkeämmiksi ja muiden sävelten suhteet f-säveleen yhä herkemmiksi ja vaihtelevammiksi.

Konsertto on yksiosainen. Muotorakenne on periaatteeltaan mitä yksinkertaisin: jotain syntyy, kasvaa, kehittyy ja kuolee vähitellen pois. Kysymyksessä voisi yhtä hyvin olla ihminen, eläin, kasvi, luonnonilmiö tai abstrakti musiikillinen tapahtuma. Johdannon jälkeen seuraa taite, jota hallitsee kellomaisen kumea sointi yhdessä solistin kadensoivan kudoksen kanssa. Musiikki tulee vähitellen liikkuvammaksi, intensiivisemmäksi ja suurehko orkesteritutti muodostaa konserton ydinkohdan, ’päämäärän’, jos niin haluaa sanoa. Osa rytmisistä aiheista on tarkoitettu antamaan musiikin etenemiselle dramaattista sävyä. Konsertto muuntuu sen jälkeen vähitellen lyyriseksi ’lauluksi’, jossa tonaaliset ainekset saavat yhä suuremman merkityksen. As-duuri soi jousistossa, viulu pysähtyy ylärekisterissään as-säveleen, mutta vibrafoni lyö vielä kerran sävelen f – onko se kuitenkin f-molli?

Viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt yksinkertaistaa tyyliäni. Viulukonsertto on eräs tie tähän pyrkimykseen ja ehkä juuri siitä syystä en ole kiinnostunut saavuttamaan soolosoittimelta uusia efektejä; konsertosta puuttuu lähes kokonaan taiturilliset ainekset. Olen enemmänkin kiinnostunut sävelten välisistä suhteista ja niiden kyvystä puhua – ja laulaa.

© Pehr Henrik Nordgren, 1977

(Radion sinfoniaorkesteri)

(kommentti teoksen kantaesitykseen 15.11.1977)

Instrumentation

3222 4321 14 0, pno, str:12-12-10-8 vln solo [2fl+2pic, fag+cfag, 3tr in C.]

Category

Works for Soloist(s) and Orchestra

Opus no.

op. 33

Premiere

Hannele Segerstam, violin, Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Leif Segerstam, Helsinki, November 15, 1977

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF8998

+ Add information