Description
Kun keskustelin Vladimir Ashkenazyn kanssa uuden pianokonserton säveltämisestä hänelle ymmärsin, että kysymyksessä pitäisi olla ’mittatilausteos’. Muun muassa siten, että olisi mahdollista soittaa pianosoolo ja samalla johtaa orkesteria. Tällainenhan usein oli tilanne varhaisklassikoilla, solisti oli myös kapellimestari. Sävellykselle asettuu tällöin tiettyjä erikoisvaatimuksia: ylen tiheät tahtilajien vaihdokset olisivat hankalia johtaa soittaessa. Missä siis rytminen elävyys niitä vaati, ne täytyi tehdä samana jatkuvan numeraalisen metriikan sisällä tapahtuvana ’mikrorytmiikkana’. Kun Ashkenazy keväällä 1998 Berliinissä johti sävellykseni Cantus arcticus ja seurasin sen harjoituksia, sain kontaktin tämän suuren muusikon ilmaisukieleen, sen aitoon avoimuuteen.
Jälleen kerran koin, miten sävellyksen syntyessä tapahtui eräänlainen autogenesis; motiivit ja tekstuuri-ideat alkoivat kasvaa ja muuttua orgaanisesti. Heti alussa kuultava hymnimäinen musiikki palaa yhä muuttuvin, dramaattisinkin ilmein eri osissa, kunnes konserton loppu vie sen leveään ja juhlalliseen, mutta lopulta hiljenevään päätökseen.
Konserton alaotsikko Gift of Dreams (Unien lahja) on kotoisin itsesitaatista, motiivista f–es–des–e, joka ensimmäisen kerran esiintyi 1978 säveltämässäni laulussa Baudelairen runoon Le mort des pauvres. Tuosta runosta sain sanat ’...le don des rêves..’ (’unien lahja’). Motiivi ei jättänyt minua rauhaan, se halusi kasvaa, muuttua, tulla uudestaan myöhempiin sävellyksiin, ensin jousikvintettoon, sitten aivan erilaisena kolmanteen pianokonserttoon. Siinä se esiintyy alkuosassa usein kuin huomaamatta, laajemman melodisen kulun osana tai myös ’ylösalaisin’ eli käännetyin intervallein. Hidasta keskiosaa se hallitsee alusta loppuun ja finaalissa se kuullaan erilaisina muunnelmina.
Konserton avaus on ensin lyyrinen, mutta kiihtyy pian pateettiseen ilmeeseen, joka ensin hämmästytti minua – miten kiihkeän emotionaaliseksi tämä musiikki halusikaan kehkeytyä! Silloin näin unen, jossa vierelläni oli altaassa meren rannalla joukko delfiineitä. Päästin ne vapaiksi mereen kaikki ja kohta näin niiden hyppivän riemukkaasti pitkänä jonona kaukana merellä. Oli siis selvää, että oli oikein vapauttaa musiikkini yhtä riemukkaaseen menoon.
© Einojuhani Rautavaara, 4/1999
Instrumentation
piano solo+2222/4220/12, strings
Category
Works for Soloist(s) and Orchestra
Premiere
Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. and soloist Vladimir Ashkenazy, Tampere, August 18, 1999.
Commisioned by / dedications
Commissioned by Vladimir Ashkenazy.
PDF for promotional use
