Concert Étude

by Esa-Pekka Salonen

for Solo Horn in F, Holger Fransman in Memoriam

Empty sheet

Esa-Pekka Salonen

Concert Étude

Music Finland

Description

En tule koskaan unohtamaan ensimmäistä oppituntiani Holger Fransmanin kanssa. Yksitoistavuotiaalle pojalle suuri suomalainen muusikko ja opettaja oli häkellyttävä näky vaikuttavine viiksineen ja palavine silmineen. Iästäni huolimatta hänellä oli tapana teititellä, ja vasta kun pystyin soittamaan korkean c:n jonkinlaisella varmuudella, hän ehdotti, että voisimme alkaa puhutella toisiamme etunimillä.

Kulutin päivittäin tuntikausia Oscar Franzin Waldhornschule-käyrätorvikoulun parissa, aloittaen kolmisoinnuista luonnontorvella ja siirtyen vähitellen kromaattisiin asteikkoihin venttiilejä käyttäen. Waldhornschulen viimeisessä osassa oli Konzert-Etüden, konserttietydejä: hiuksia nostattavan vaikeita 'oikeita' sävellyksiä. Otsikko kiehtoi minua ja harjoittelin näitä pieniä kappaleita kuumeisesti, toivoen, että jonain päivänä minusta tulisi suuri, opettajani arvoinen, käyrätorvivirtuoosi.

Elämä on arvaamatonta: kuuluisaa cornistia minusta ei koskaan tullut, vaan kapellimestari ja säveltäjä. En kuitenkaan koskaan menettänyt yhteyttäni Holgeriin, eikä hän koskaan jättänyt väliin yhtään konserttiani Helsingissä. Konsertin jälkeisenä aamuna puhelin aina väistämättä soi, ja Holger narisevalla äänellään antoi usein pika-arvostelun kuulemastaan. Hänen kommenttinsa osuivat useimmiten naulankantaan, se minun on nyt myönnettävä vuosia myöhemmin.

Näin Holgerin viimeisen kerran kuolinvuoteellaan helsinkiläisessä sairaalassa. Saapuessani huoneeseen hän oli kuuntelemassa Ein Heldenlebeniä kannettavasta cd-soittimestaan. Hänen silmänsä olivat kiinni, mutta hän tiesi minun olevan paikalla. Lopulta hän sanoi: 'On se kummallista, puukat ovat ylävireiset vaikka nämä ovat Wienin Filharmonikot!'

Juttelimme vielä silloin niitä näitä, mutta nämä ovat hänen viimeiset sanansa jotka muistan.

Kun minua pyydettiin säveltämään kappale soolokäyrätorvelle Holger Fransmanin muistokilpailua varten, suostuin oikopäätä. Päätin kirjoittaa oman konserttietydini, ja siten luoda pienen kunnianosoituksen opettajalleni, joka itse asiassa oli minulle kuin isoisä ("oikeaa" isoisää minulla ei koskaan ollut).

Käsittelen käyrätorvea tässä teoksessa virtuoosisoittimena, joka kykenee sekä akrobatiaan että käyrätorvelle ominaiseen melodiseen ilmaisuun. Tavallaan olen kirjoittanut teoksen sille suurelle cornistille jota minusta ei koskaan tullut.

Los Angeles, 18.4.2000

© Esa-Pekka Salonen, 2000


Instrumentation

hn


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Participants of the International Holger Fransman Horn Competition, Lieksa Brass Week, July 29, 2000.


Commisioned by / dedications

Commissioned by the International Holger Fransman Horn Competition, Lieksa Brass Week.


+ Add information