Completorium

by Jyrki Linjama

Yön rukoushetki, 2008

Empty sheet

Jyrki Linjama

Completorium

Music Finland

Description

In the monastic tradition, completorium or Compline is the night prayer, said late at night or in the early hours. This is rather an exotic concept from the viewpoint of the Protestant tradition of the Nordic countries, where monasteries and convents are virtually unknown. Yet the ascetic life, obedience, communality and regular study of the Bible that are central to the habits and ideals of monastic life might be a useful challenge for us who place great importance on our self-determination and ‘freedom’.

Psalms and other Bible texts have been chanted at mass and in offices in monastic communities for more than a thousand years in an unbroken tradition. This continuum has tried, tested and experimented with the structures, practices and moods of music in a way that has left an indelible impression on the entire history of Western music. The texts of the mass and office liturgies have come to be chosen because of their appropriateness for each time of day and time of (liturgical) year. In recent years, I have set three offices to music: a Vesper in Finnish (for baritone soloist, vocal ensemble and chamber ensemble), and a Laudes (for mixed choir a cappella) and a Completorium in Latin. I took the texts directly from the relevant liturgical handbooks (the most recent liturgical handbook of the Evangelical-Lutheran Church of Finland and the Antiphonale Monasticum) and was astonished at how appropriate they were in terms of structure and dramaturgy — eminently suitable for a composer to set to music! When a ‘composer of modern classical music’ decides to set psalms and offices, this represents in my mind a natural connection to the very roots of our musical culture.

There is one textual anomaly in my Completorium. As much as I respect the Catholic faith in general and the Salve Regina text in particular, I decided to omit the great antiphon to the Virgin Mary which concludes Compline and to replace it with a set of instrumental variations on a Protestant hymn tune. I did this partly for practical reasons: by this point, the two singers have pretty well reached their limit, and it is relaxing to let the instruments take centre stage instead. It is also a deliberate and practical ecumenical gesture on my part to incorporate both a Catholic hymn and a familiar Protestant chorale into the same work. According to Brother Roger, we need both the Mother Church and the church of our fathers!

The focus of the Completorium is the Canticle of Simon. As in the Musikalische Exequien of Schütz, this text is given a requiem-like setting. It is preceded by funeral music written for the harpsichord (Interlude 2), which I gave the sub-title Le tombeau de Siméon in a nod to French Baroque music. But ultimately, in this music closure is a stronger sentiment than sorrow.

Latin or the vernacular? My Vesper, premiered in 2002, is in Finnish, and our Protestant heritage has always stressed the importance of having church services in our mother tongue: it is the most direct and most expressive vehicle for conveying meaning. Through writing the Laudes and the Completorium, I have been in close contact with Latin for several years, a valuable new experience for someone like me with a Protestant upbringing. The Vulgate, translated in the 4th century by Saint Jerome, the patron saint of the sciences, is a veritable treasure trove. Working with the language has shown me what theological, linguistic and cultural riches are contained in these ancient Latin texts (and in later strata built upon them). Indeed, “Adveniat regnum tuum” can be much more direct and compelling than its archaic rendition in Finnish to which we have become accustomed. Internationally, Latin is truly egalitarian: being a dead language, it is no one’s mother tongue but a sort of linguistic no man’s land. The Vulgate helps us probe the sources of fundamental concepts, which after all is the essential function of the Bible.

But why use Baroque instruments? Compline is an intimate night prayer by candlelight, and the soft sound of Baroque instruments suits it wonderfully. The rich resonances of the non-equal temperament used (Vallotti) and the low tuning emphasize this. It seemed only natural to turn to a sonority dating back to the 17th and 18th centuries, an era when professional artistry in church was accepted as a matter of course and when the Christian liturgy was still in many ways at the cutting edge of musical creation.

It is difficult to describe a night prayer with single words or attributes; perhaps pairs of concepts would work better. (After all, the paradoxes of Christian theology are quite fascinating!) Thus we may talk of the tension between light and darkness, between tranquillity and anxiety, between quiet simplicity and dense complexity, with all the gradations in between. Someone once said that we live in a thick fog which science, art and religion occasionally pierce with their rays of bright light. My own experience agrees with this, and it is this that I sought to explore in the Completorium.

© Jyrki Linjama, 2008

Translation: Jaakko Mäntyjärvi

Luostariperinteessä completorium on yön rukoushetki, jota vietetään luostareissa yömyöhään tai aamuyöllä. Protestanttisesta pohjoismaisesta perinteestä käsin idea vaikuttaa melko eksoottiselta, koska protestanttiseen kristillisyyteen luostarit eivät kuulu. Luostareiden tapoihin ja ihanteisiin kuuluva askeettisuus, kuuliaisuus, yhteisöllisyys ja runsas Raamatun kanssa tekemisissä oleminen monin tavoin voisivat kuitenkin olla haaste myös meille, jotka olemme kovin tarkkoja itsemääräämisoikeudestamme ja "vapaudestamme".

Psalmeja ja muita Raamatun tekstejä on luostareissa laulettu katkeamattomana vuosituhantisena traditiona messuissa ja hetkipalveluksissa. Tämä on koetellut ja kehittänyt musiikin tekemisen tapoja, sävyjä ja arkkitehtuuria tavalla, joka on jättänyt syvät jäljet koko länsimaiseen musiikinhistoriaan. Samoin tekstit ovat valikoituneet vuorokaudenaikojen ja (kirkko)vuoden mukaisesti. Olen säveltänyt viime vuosina kolme rukoushetkeä: suomenkielisen Vesperin (baritonisolistille, vokaali- ja kamariyhtyeelle) sekä latinankieliset Laudeksen (sekakuorolle a cappella) ja Completoriumin.

Aivan suoraan käsikirjojen (Suomen kirkon uusin sekä Antiphonale Monasticum) rukoushetkikaavoista ottamani tekstit ovat hämmästyttäneet: nämähän ovat sisällöltään ja dramaturgialtaan erittäin toimivia tekstikokonaisuuksia säveltäjälle! Kun siis "modernin taidemusiikin säveltäjä" tarttuu psalmeihin ja rukoushetkiin, on mielestäni kyse luontevasta kytkeytymisestä musiikkikulttuurin juuriin.

Yhdessä suhteessa Completoriumini tekstivalinta on poikkeava. Niin paljon kuin arvostankin sekä katolisuutta yleensä että Salve Regina -tekstiä erityisesti, päädyin kuitenkin jättämään yöpalveluksen perinteisen suuren Maria-antifonin pois rukoushetken päätöksestä ja sävelsin loppuun soittimille variaatioita protestanttisesta oraalista. Syyt ovat osin käytännöllisiä: tässä vaiheessa on jo saavutettu kahden laulajan voimien ääriraja, ja on rauhoittavaa päästää soittimet etualalle. Halusin myös harjoittaa käytännön ekumeniaa siten, että okonaisuuteen sisältyy sekä katolinen hymni että tuttu protestanttinen koraali. Veli Rogerin mukaan tarvitsemme sekä äitikirkkoamme että isiemme kirkkoa!

Completoriumin keskuksena on Simeonin kiitosvirsi. Schützin Saksalaisen Hautajaismessun tapaan tässäkin kuulostellaan tekstin requiem-sävyjä. Canticumia edeltääkin cembalolle sävelletty surumusiikki (interludi 2), jonka olen ranskalaisen barokin hengessä nimennyt Simeonin haudaksi. Suruakin voimakkaammaksi nousee kuitenkin täyttymyksen tematiikka.

Latinaksi vai kansankielellä? Vuonna 2002 kantaesitetty Vesperini on suomenkielinen, ja protestanttisesta perinteestämme käsin olemme sisäistäneet äidinkielen tärkeyden: se on monin tavoin mitä suorin ja vivahteikkain ymmärryksen väline. Laudeksen ja Completoriumin säveltäminen ovat merkinneet monen vuoden tiivistä kontaktia latinan kieleen, mikä on ollut protestanttiselle peruskoululaiselle arvokas uusi kokemus. Tieteiden suojeluspyhimyksen, P. Hieronymuksen 300-luvulla kääntämä Versio Vulgata on aarreaitta. Työ on antanut aavistuksia siitä, millaisia teologisia, kielellisiä ja kulttuurisia rikkauksia sisältyy ikivanhoihin latinankielisiin teksteihin (ja niiden päälle kasvaneisiin myöhempiin kerrostumiin). "Adveniat regnum tuum" voi vaihteeksi olla suoremmin ja raikkaammin sanottu, kuin se juhlava kansankielinen käännös, johon olemme liian tottuneita! Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa latina kohtelee meitä tasapuolisesti: koska kuollut kieli ei ole kenenkään äidinkieli, se voi toimia avoimena yhteisenä alueena. Johdattaessaan monien Raamatun käsitteiden alkulähteille Vulgata todella toimii valaisijana, mikä onkin Raamatun ydintehtävä.

Miksi barokkisoittimia? Completorium on intiimi yön rukoushetki, kynttiläkirkko, johon pehmeästi soivat barokkisoittimet sopivat hyvin. Tätä korostaa rikkaita resonansseja luova ei-tasavireinen viritysjärjestelmä (Vallotti) ja matala viritystaso. Tuntui myös luontevalta ottaa lähtökohdaksi sointikulttuuri 1600?1700-luvulta: ajalta, jolloin ammattimainen taiteentekeminen hyväksyttiin kirkossa nykyistä luontevammin, ja jolloin kristillinen liturgia oli moniaalla vielä luovan musiikkikulttuurin eturintamaa.

Yöpalvelusta on vaikea luonnehtia yksittäisillä sanoilla tai attribuuteilla; ehkä käsiteparit ovat lähempänä totuutta? (Ylipäänsäkin kristillisen teologian paradoksit ovat kiehtovia!) Käsillä ovat valon ja pimeyden välinen jännitekenttä, rauhan ja levottomuuden suhde, hiljainen pelkistyneisyys ja tiheä rikassisältöisyys, ääripäineen ja aste-eroineen. Joku viisas on sanonut, että elämme kuin tiheässä sumussa, johon tiede, taide ja uskonto saattavat joskus puhkaista kirkkaita valonsäteitä. Tämä on myös minun kokemukseni, ja sitä olen yrittänyt Completoriumilla jäsentää.

© Jyrki Linjama, 2008


Instrumentation

sopr, alto/cten, arec/fl, cemb, gamba


Category

Vocal and Choral Works


Language

La


Premiere

Kaija Nuoranne, soprano, Öystein Elle, counter tenor, Pauliina Fred, flauto dolce, Mikko Perkola, gamba and Anna Hämäläinen, harpsichord, Nordic Church Music Symposium, Stavanger, 18 September 2008.


Movements

I Introitus, II Interludi 1, III Psalmi 4 (Invocation), IV Psalmi 91, V Psalmi 134, VI Hymn Te lucis ante terminum, VII Interludi 2, VIII Canticum Simoensis, IX Pater noster, X Choral: Wer nun den lieben Gott lässt walten


Commisioned by / dedications

Commissioned by Candela ensemble, with support from the Music Council of Finland and the Madetoja Foundation.


+ Add information