Description

Cantus arcticus kantaesitettiin Oulun yliopiston promootiojuhlassa. Cantus arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille, onkin omistettu ”Oulun pohjoiselle yliopistolle”. Äänimateriaalinaan Cantus arcticus käyttää orkesteria ja sen lisäksi nauhalta tulevaa, eri tavoin käsiteltyä lintujen laulua. Mistään elektronimusiikista ei voida puhua, koska perimmältään on kyse luonnonäänistä. On oikeampaa käyttää termiä ”konkreettinen musiikki”. – Teoksessa käytetään lisäksi aleatorisuutta, sattumanvaraisuutta. Paikoin kapellimestari voi irroittautua nuottikuvasta ja päättää itse miten ja mitä orkesteri soittaa.

Cantus arcticuksessa on kolme osaa: Suo, Melankolia ja Joutsenet. Ensimmäinen osa Suo on varustettu eräänlaisella esittämisohjeella: ”Ajattele syksyä ja Tšaikovskia”. – Osa alkaa soolohuilun vaativalla stemmalla. Soolon loppupuolella tulee nauhoitus mukaan voimistuen jatkuvasti. Tämän jälkeen alkaa vapaampi jakso, jossa kapellimestari voi toteuttaa aleatorisuutta. Jaksossa puupuhaltimet matkivat lintujen laulua. Partituuri määrää mitä soittajat soittavat, mutta kapellimestari määrää itse soittimien sisääntulot. Tämän jälkeen jouset esittävät lyyrisen ja surumielisen pääteeman, jota huipentaen kerrataan viidesti. Osan lopussa kapellimestarilla on jälleen päätösvaltaa. Hän voi valita lopukkeen ja sen, päättyykö osa H- vai F-duurissa.

Toisessa, Melankolia-osassa tulee orkesteri sisään nauhan oltua päällä minuutin. Tässä nauhassa lintujen osuus on yksilöllinen. Partituurin mukaan tämän minuutin aikana kuulijoille tulisi käydä selväksi, että linnut imitoivat toisiaan. – Tämän jälkeen jouset tulevat sisään. Orkesterin tekstuuri koostuu jatkuvasti vaihtuvista perussoinnuista. Totaalisena keskuksena on a-molli. Puhaltimet tulevat sisään nousevan skaalan omaisella lyhyellä jaksolla. Yhtäkkiä toistuu osan teema peräkkäin kaksi kertaa.

Viimeinen osa Joutsenet on saanut partituuriin selvennyksen ”Joutsenet muuttamassa”. Nauhan äänimateriaali on miltei monotoninen, siinä kuuluu suuri lintuparvi, jonka ääni on lähellä lokkiparven huutoa. Säveltäjä on kehittänyt valtavan pitkän teeman, joka toistuu kerta kerralta paisuen kunnes häipyy. Alussa kuuluu nauha puoli minuuttia, sitten tulevat mukaan jousien tremoloina soittamat soinnut. Kapellimestarilla on jälleen vapaus vaihtaa sointuja mielensä mukaan. Tämän ”sattumanvaraisen” jousien soiton päälle tulee puhaltimien määräaikainen osuus. Kapellimestari antaa vasemmalla kädellä merkit jousien akordien vaihtamiselle, oikea käsi hoitaa puhaltimien rytmisessä pulsaatiossa etenevän soiton. Teema kerrataan viidesti ja viimeinen kertaus on kohokohta. Siinä pasuuna imitoi joutsenen laulua. Huipentuma purkautuu myös nauhalta. Cantus arcticus päättyy alaspäin laskeutuvaan muunneltuun temaattiseen aiheeseen.

(kirjoittaja tuntematon)

Vuonna 1972 sävelletty Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille on Einojuhani Rautavaaran eniten soitettu orkesteriteos; ylipäänsä teos kuuluu uuden suomalaisen musiikin kaikkein tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin sävellyksiin. Cantus Arcticus on sävelletty Oulun yliopiston ensimmäiseen promootioon, ja promootiotilaisuudessa kantaesityksen johti Stephen Portman, orkesterina oli Oulun kaupunginorkesteri.

Sävellyksen kiehtovat, irreaaliset tunnelmat syntyvät siitä, että orkesterin musiikki on sävelletty kontrapunktiksi ääninauhalta kuuluvalle pohjoisten lintujen laululle. Tällä tavoin linnut ja orkesteri ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, orkesterin sinänsä yksinkertainen musiikki kohoaa lintujen ansiosta aivan uusiin ulottuvuuksiin, musiikki tuntuu aukeavan konserttisalien ja kuunteluhuoneiden ulkopuolelle koko rajattomaan pohjoiseen luontoon.

Sävellyksessä käytetyt arktiset linnunäänet Rautavaara kopioi osittain Radion tehosteäänikokoelman linnunääninauhoituksista. Satunnaisella Oulun matkallaan hän kävi Limingan soilla äänittämässä lisäksi muutamia ”lintukonferensseja” ja kurkia. Nauhan kokoaminen tapahtui säveltäjän kotona, jossa hänellä oli käytettävissään kaksi magnetofonia eikä juuri muuta. Nauhaa on muokattu elektronisesti hyvin vähän; vain toisen osan tunturikiurun laulu kuullaan hidastettuna, jolloin sen alkuperäinen sävelkorkeus on laskenut samalla parilla oktaavilla. Päätösosassa Joutsenet muuttavat ääninauhaan luodaan suuri crescendo moninkertaistamalla päällekkäisäänityksin laulujoutsenten laulu, jolloin syntyy vaikutelma, että joutsenten lukumäärä koko ajan kasvaa kasvamistaan.

Cantus Arcticukseen sisältyy muutamia upeita musiikillisia tuokioita. Ensimmäisen osan Suo häikäisevä hetki on kun aloittavien klarinettien ja huilujen luritusten jälkeen (niiden esitysohjeena on: ”ajattele syksyä ja Tšaikovskia”) tapahtuu lintujen ensimmäinen sisääntulo, joka tuntuu poistavan kaikki seinät kuuntelemistilasta. Yksinkertaisuudessaan erittäin kaunis on toinen osa, Melankolia — äärimmäisen surumielistä ja valittavaa tunturikiurua säestävät jousiston hellät, lohduttavat mollisoinnut, ikään kuin etäisenä muistumana Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta. Vihdoin Joutsenet muuttavat -osaa vallitsee lähdön tunnelma joka joka ei ole ahdistava, vaan siihen liittyy myös riemua, luonnon kiertokulun jatkuvuuden apoteoosia.

© Kalevi Aho

Instrumentation

2222 2220 11 1, cel, str, tape

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op. 61

Premiere

Oulu Symphony Orchestra, cond. Stephen Portman, Oulu, October 18, 1972.

Movements

1. Suo, 2. Melankolia, 3. Joutsenet muuttavat

Commisioned by / dedications

Commissioned by the University of Oulu. Dedicated to Urho Kekkonen.

PDF for promotional use

 Download

More

• Listen to Cantus arcticus at YouTube

+ Add information