Unohduksen pisara

by Harri Suilamo

Una goccia d'oblio - Rosary Sonatas for Concert Kantele

Rukousnauhasonaatteja konserttikanteleelle, rukousnauhasonaatteja konserttikanteleelle

Empty sheet

Harri Suilamo

Unohduksen pisara

Music Finland

Description

Unohduksen pisara is a suite of six independent pieces linked together by five short interludes. In each of the movements proper the kantele has its own special tuning, different from that in the other movements, whereas in the interludes the changes of tuning are made audible in different glides or glissandos. Here again the harmony is not content with the seven-note potential typical of the kantele, and instead is enriched with a wealth of flageolet notes. Unohduksen pisara provides a sturdy link between the familiar Finnish kantele and the modernist tradition of Central Europe.

The title of Unohduksen pisara is taken from Claudio Magris’s Danube, recently translated into Finnish, which extends the cultural-historical perspective of Central Europe way back beyond the present day and age, by literary rather than historical means. The chapter headed Una goccia d’oblio alludes to the rosary as a symbol for all the generations and human fates that merge with (and mostly get lost in) the past, the layers of time, tradition. This fine text set my own associations spinning off in all directions: for example, it immediately reminded me of the Rosenkranz sonatas for violin by Heinrich Ignaz Franz Biber, which likewise make use of a different tuning, scordatura, in each movement. On the other hand, or more simply, my own Unohduksen pisara is above all a slim musical volume of poetry, a string of quiet, meditative, lyrical cameos, expressions of a profound attachment to the concert kantele, an enchanting instrument if ever there was one.

© Harri Suilamo, 8/2001

(programme note for the premiere of the work)

translation by © Susan Sinisalo

Unohduksen pisara on kuuden itsenäisen kappaleen sarja, jonka osia yhdistämään olen säveltänyt viisi lyhyttä välisoittoa, interludia. Kussakin varsinaisessa osassa kanteleella on oma erityinen, muista osista poikkeava virityksensä, kun taas nimenomaan interludeissa viritysten vaihdokset saatetaan kuuluville erilaisina liukuina, glissandoina. Tälläkään kertaa teoksen harmoniassa ei tyydytä kanteleelle tyypillisten seitsemän sävelen suomiin mahdollisuuksiin, vaan soinnutusta rikastetaan varsin runsailla huiluäänillä. Unohduksen pisara linkittää kotoisen kanteleen juurevasti keskieurooppalaiseen modernismin perinteeseen.

Unohduksen pisara saa otsikkonsa Claudio Magrisin hiljattain suomennetusta teoksesta Tonava, joka laajentaa keskieurooppalaisen kulttuurihistorian perspektiiviä kauas oman aikamme taakse, enemmän kirjallisin kuin historiallisin keinoin. Unohduksen pisara -nimisessä luvussa viitataan rukousnauhaan kaikkien niiden sukupolvien ja ihmiskohtaloiden vertauskuvana, jotka sulautuvat (ja joista suuri osa katoaa) menneeseen maailmaan, ajan kerrostumiin, traditioon. Tämä hieno teksti sai omat assosiaationi sinkoilemaan moneen suuntaan: se toi esim. heti mieleen barokin mestarin Heinrich Ignaz Biberin viululle kirjoittamat Rosenkranz-sonaatit, joissa niissäkin hyödynnetään osa osalta vaihtuvaa viritystä, scordaturaa. Toisaalta, ja yksinkertaisemmin, oma Unohduksen pisarani on ennen kaikkea suppea musiikillinen runokokoelma, joukko hiljaisia, mietiskeleviä lyyrisiä tuokioita, syvän kiintymyksen osoituksia konserttikanteleelle, kerrassaan lumoavalle instrumentille.

© Harri Suilamo, 8/2001

(kommentti teoksen kantaesitykseen 12.8.2001)


Instrumentation

kantele


Category

Works for Solo Instrument


Premiere

Ulla Honkonen, kantele, Kallio-Kuninkala Festival, Järvenpää, August 11, 2001.


Commisioned by / dedications

Commissioned by Ulla Honkonen with the funds provided by the Madetoja Foundation.


PDF for promotional use

 Download


+ Add information

Score


14 pages
A3-portrait

9.92 € 8.00 € excl. vat