Description

Trois Mondes – Kolme Maailmaa – sävellyksen suunnittelutyön edetessä, tutustuessani lähemmin urkujen äänimaailmaan, huomasin sekoittavani usein oktaavialat kuunnellessaeni urkujen sointia. Olin ikään kuin kuulevinani sävelen, joka oli oktaavia korkeampi kuin soitettu sävel. Yksittäisen äänen tarkempi tietokoneella tekemäni analyysi paljasti, ettei harha ollutkaan ensisijaisesti oman korvani tuotos, vaan sen syy oli itse äänessä. Yksittäisessä yhtä rekisteröintiä käyttävässä äänessä soi voimakkaana pohjasävelen lisäksi sen ensimmäinen yläsävel, oktaavi. Urkujen soinnille tyypillinen voimakas ensimmäinen yläsävel saa usein vahvistusta urkujen rekisteröinneillä, joista suuri osa on oktaavisuhteessa pohjasäveleen. Koko tämän mahtavan instrumentin sointi tuntuu rakentuvan pohjasäveltä vahvistavalle yksi toisensa päälle kasautuvalle oktaaveitten muodostamalle pilarille. Oktaavista tuli myös Trois Mondes -teoksen yksi kulmakivi.

Kaksi oktaavin päässä toisistaan olevaa säveltä sulautuvat helposti toisiinsa kuulokuvassa. Syntyy tilanteita, joissa kuulija on hetken epävarma, kumpi ääni soi. Säveltäjä Jean-Claude Risset on tunnettu oktaavi-illuusion varaan rakentuvista loputtoman tuntuisesti nousevista ja laskevista asteikoista. Rissetin musiikki yhdistetään usein M.C. Escherin matemaattisesti lasketulle optiseen harhaan perustuvaan kuvataiteeseen, erityisesti teokseen Nousten ja laskeutuen, jossa soturijoukko nousee ja laskeutuu loputtomalta näyttävää portaikkoa.

Escherin kuvataiteesta ja Rissetin musiikista inspiroituneena halusin kokeilla oktaavi-illuusiolle perustuvaa harhaa Escherin samannimisestä litografiasta nimensä saaneessa Trois Mondes -urkuteoksessani. Mouvement perpétuel – Ikiliikkuja – tutkii hiukan erivireessä olevien rekisterien vuorovaikutusta. Tasavireiseen viritysjärjestelmään perustuva urkujen normaali sointi saa lisäväriä joistakin yläsävelikköön perustuvista rekisteröinneistä. Läpi koko teoksen akustisten romanttisten urkujen lisäksi kuullaan elektroniikassa pitsimäisinä tekstuuripintoina esiin tuikahtelevia barokkityylisiä urkuja. La cathédrale engloutie – Uponnut katedraali – perustuu urkujen tarjoamaan mahdollisuuteen jatkaa soivaa ääntä loputtomasti. Harmonia, rekisteröintien vaihtuessa hitaasti muuntuva sointiväri ja väreilevät tekstuuripinnat haihtuvat elektroniikan pois liukeneviin glissandoihin. Teoksen päättää loputtomantuntuisten nousevien ja laskevien asteikkomaisten tekstuurien hallitsema L’escalier à spirale – Kierreportaat.

Instrumentation

org, live electr

Category

Works for Solo Instrument

Premiere

Susanne Kujala, organ, Maija Hynninen and James Andean, live electronics. St. John's Church, Helsinki, January 30, 2011

Movements

1. Mouvement perpétuel, 2. La cathédrale engloutie, 3. L'escalier à spirale

Commisioned by / dedications

Commissioned by Susanne Kujala. Supported by the Arts Promotion Centre Finland. Dedicated to Susanne Kujala

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF22529

+ Add information