Description

Tripartitan Adagio kantaesitettiin vuonna 1960 Aarre Hemmingin johdolla Turussa; se oli ensiesiintymiseni julkisessa orkesterikonsertissa. 50-luku elää monien muistoissa aikana, jolloin oli olemassa vallitseva tyylisuunta ja jolloin ei saanut säveltää kuin yhdellä tavoin. Näistä muistoista on onnellista palata nykyhetkeen, jolloin – vallitsevan suunnan puuttuessa – saa säveltää miten tahansa. Minusta tällainen ajattelu koskee lähinnä musiikin markkinointinäkymiä: säveltäjän työkammiossa eivät mitkään kokemukset menetä merkitystään vuosikymmenen (ja sanomalehti-otsikkojen) vaihtuessa – koska millään yksityisillä ajatusradoilla ei ole minään vuosikymmenenä ollutkaan sitä merkitystä kuin musiikkijournalistiikka on uskotellut. Säveltäjän yleisöllähän on aina tajunnassaan akustisten ja ajatuskokemusten kerrostuma, joka muuttuu vain yhteen suuntaan: kasvaen. Sen perusteella yleisö tutkii säveltäjää: säveltäjä voi olla rehellinen ja jäljitellä todellisuutta tai valehdella ja vääristellä todellisuutta, – mutta hän voi myös näyttää sellaista todellisuutta, jota ennen ei ole nähty; keksimisen ja löytämisen, näkemisen ja tekemisen vuorovaikutus sisältää muitakin aspekteja kuin Stockhausenin erittelemät.

Tripartitan kantaesitystä muistan kommentoineeni viittaamalla teoksen musiikillisen räkökulman tietoiseen terävyyteen – aihe, johon jouduin palaamaan IV sinfonian oslolaisen kantaesityksen yhteydessä. Tripartitan aikoina korostin myös usein musiikin abstraktia, absoluuttista olemusta – sittemmin olen pitänyt tärkeämpänä vastakkaisen aspektin valaisemista. Mutta olisin melkein yhtä hämmentynyt kuin Musilin oppilas Törless, joka tunsi ajattelunsa pohjan pettävän matematiikan tunnilla imaginaariyksikön selkeän määrittelyn ja sen avulla saavutettavien selkeiden ja käytännöllisten tulosten välisellä alueella, jos minun pitäisi yksityiskohtaisesti kuvata se mekanismi, joka yhdistää sävellystekniikan realiteetit (joista yksi on individuaalipsykologia, tunne-elämyksineen kaikkineen) musiikin merkityksen ja vaikutuksen realiteetteihin (musiikki maailmankuvana ja kuva teollisuutena). Sävelellisen oivalluksen (ulkomusiikillinen) vaikutus voitaneen määritellä vain hyvin poikkeuksellisesti jos koskaan. Mutta jokaisen teoksen vaikutus on osana kokonaisuudessa, joka on liian suuri edes kuviteltavaksi: emme voi kuvitella ihmiskuntaa ilman musiikkia, koska se edellyttäisi ihmisen perimmäiset ominaisuudet niin erilaisiksi, että ajatuskoe menettäisi mielekkyytensä. Ja osa kokonaisuudessa on kuin yksityinen elektroni, jonka hyppäyksen ajankohtaa kehältä toiselle emme voi laskea, vaikka koko ainemäärän säteilyn puoliaika onkin eksaktisti määriteltävissä.

---

’Säveltäjän on tiedettävä musiikista niin paljon kuin mahdollista – ja operoitava sillä alueella, jota tieto ei hallitse.’ (P. Dukas)

© Paavo Heininen, 1973

Instrumentation

3332 4330 12 1, pno, str [fl+pic, fl+afl, ehn, bcl.]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.5

Premiere

Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. Tauno Hannikainen, Helsinki, 11 November 1960.

Movements

I Scherzo, II Adagietto, III Finale (Moderato - Allegro moderato)

+ Add information