Description

Tredicia op. 23 valmistui Berliinissä ’vain’ kaksi vuotta sitten, mutta sitä on seurannut kymmenkunta uutta teosta ja uusia näkemyksiä. Olisi helpompi puhua teoksesta, jota juuri kirjoittaa, tai teoksesta, jonka kantaesitys on jo siirtänyt päiväjärjestyksestä: suhde olisi joko intiimi tai selvästi ulkopuolinen. Kiintoisa välimuoto tarjoutuu, kun joutuu itse johtamaan tai soittamaan teostaan, ottamaan tuoreeltaan kantaa muusikkona eikä säveltäjänä. Mutta mikään näistä taptuksista ei vastaa suhdettani Trediciaan, joten on tyydyttävä muisteluun. – Intensiivinen säveltäminen merkitsee minulle mahdollisimman suurta vapautta mahdolisimman ahtaissa rajoissa. Ja kun rajoista on helpompi puhua kuin vapaudesta, vaikuttaa jokainen teosesittely pikemmin konstrukvistiselta työreseptiltä kuin emotionaaliselta luomiskertomukselta. Tälläkin uhalla:

Talvella 1976, jäisessä berliiniläisasunnossani, tutkin lämpimikseni ns. Fibonacci-lukuja (1:2:3:5:8:13:21 jne.) ja niiden suhteissa ilmenevää kultaista leikkausta. Kehittelin harmonisen järjestelmän, jossa sointujen intervallisuhteet vastaavat näitä lukuja. Sointi oli kiehtova, mutten uskonut systeemin antavan tasapainoisia akordeja orkesteriteokseen. – ’Fibonaccisoinnut’ säästyivätkin viime kesänä syntyneeseen teokseen Notturno di fiordo huilulle ja harpulle. – Sen sijaan sävellyksen aikasuhteiden järjestämiseen luvut vaikuttivat niin makro- kuin mikrostruktuurissakin. Teoksen teoreettinen kesto on 13 minuuttia ja kulminaatio tapahtuu noin 8 minuutin kuluttua alusta, nopeita taitteita hallitsee tahtilaji 13/8 (2+3+3+3+2), jossa niinikään ilmenee suhde 8:5, jne. Näin Tredicia saikin nimensä italiankielen lukusanasta ’kolmetoista’. Harmonian lähtökohtana on kaksitoistasävelsointu, jossa sävelet esiintyvät samassa järjestyksessä ja samassa suhteessa toisiinsa kuin luonnon yläsävelsarjassa. Soinnun polarisoiminen 1-2 oktaavin sisään tuottaa paitsi huipennusta edeltävät clusterit myös melodisen materiaalin.

Tredicia on pienoiskoossa eräänlainen orkesterikonsertto, jossa muotoa hahmottaa eri soitinryhmien vuorottelu. Periaate ilmenee selvimmin ensimmäisessä, hitaassa taitteessa: jouset, puupuhaltimet, vasket ja lyömäsoittimet esittäytyvät perätysten. Seuraava taite, kaksinkertaisessa tempossa, käsittelee harmonista materiaalia melodisesti. Huipennus, jälleen hitaammassa tempossa, tuo yläsävelsarjasoinnut selvästi esiin puhallinten fortissimossa. Neljäs laite juoksee taas kaksinkertaisessa tempossa, joka kuitenkin hidastuu pelkistyneeseen loppuakordiin tultaessa.

© Mikko Heiniö, 1978

(RSO)

(kommentti teoksen kantaesitykseen 13.12.1978)

Instrumentation

3333 4331 13 0, str [2fl+2pic, ob+ehn, cl+cl in Eb, cl+bcl, fag+cfag, fl+afl.]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.23

Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Leif Segerstam, Helsinki, December 13, 1978.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF2987

+ Add information