Score
78 pages
A3-portrait
Tutkiessani vanhoja muistivihkoja löysin ensimmäisen merkinnän aikeistani kirjoittaa teos pianolle ja orkesterille vuoden 1998 maaliskuulta, noin kaksi vuotta ennen sävellyksen kirjoitusprosessin aloitusta. Materiaalin kehittelyn teokseen aloitin alkusyksystä 1999. Pitkästä suunnitteluajasta johtuen varsinainen kirjoitusprosessi muodostui poikkeavaksi, sanoisinko kokkosmaiseksi, suhteessa aikaisempiin töihini: sävellyksen suunnittelu paperilla oli minimaalista, koska teos oli ’valmiina’ päässä. Aikaa sen siirtämiseksi nuottipaperille kului kuitenkin lähes yhdeksän kuukautta (melko normaali synnytysaika).
Keskeisenä ajatuksena sävellyksessäni "The Sound of Inevitability" on pianon ja orkesterin suhteen uudelleen arviointi. Perinteisen solisti - orkesteri vastakkainasettelun ja virtuoosisen kilpailun sijasta pyrin tässä teoksessa tarkastelemaan, kuinka orkesteri voisi heijastaa pianon eri karaktäärejä (sekä päinvastoin) ja soinnillisia mahdollisuuksia. Tämä ei tietenkään tarkoita että teos olisi epävirtuoosinen. Päinvastoin; solistilta vaaditaan tässä teoksessa sorminäppäryyden lisäksi mm. nopeaa reaktiokykyä, mielikuvitusta, hyvin kontrolloitua pedaalijalkaa sekä kovia rystysiä.
Sävellyksen kokonaismuoto käsittää johdannon ja kaksi osaa sekä codan. Solistin kadenssi sijoittuu pääosien väliin, joista ensimmäinen jakautuu kolmeen ja toinen viiteen jaksoon. Teoksen alkupuolella pianon osuus painottuu sointujen klangin esiintuomiseen. Orkesterin fragmentaarinen materiaali vahvistaa, vääristelee ja värittää eri tavoin pianistin osuutta. Tilanne on yksinkertaistettuna seuraavanlainen: pianon materiaali vaikuttaa orkesterin materiaaliin, joka puolestaan palautuu muunneltuna ja vaikuttaa pianon materiaaliin jne. Avainsanoina tässä prosessissa toimivat etusointi ja jälkisointi -käsitteet. Teoksen edetessä pianon lineaarinen materiaali tulee hallitsevaksi, orkesterin osuuden pysyessä suhteellisen rikkonaisena. Orkesterimateriaalin yhtenäistyminen tapahtuu vasta kadenssin jälkeen, jolloin pianistin osuus muuttuu vastaavasti rikkonaiseksi, sisältäen pääasiassa staccato-iskuja jotka limittyvät eri tavoin orkesterin tuottamiin harmonioihin. Viimeiset repliikit tässä sävellyksessä on jätetty kuitenkin pianistille, joka soittaa lyhyehkön codan miltei yksinään. Sävellys on kirjoitettu Taiteen keskustoimikunnan ja Varsinais-Suomen taidetoimikunnan tuella.
© A. Hyvärinen, 2002
2222 4221 02 0, str: 12-12-10-8-6, pno solo [fl+picc+afl, cl+picc.cl+bcl, 2bsn+cbsn, 2trb+btrb, 2-3perc]
Works for Soloist(s) and Orchestra
Ilmo Ranta, piano, Turku Philharmonic Orchestra, cond. John Storgårds, Turku, April 18, 2002.
MF15951
78 pages
A3-portrait
23 pages
A3-portrait
78 pages
Digital (PDF)
23 pages
Digital (PDF)
0 pages
Special size