Description

Orkesteriteos Suomi – Finland, epäsinfoninen runoelma, jatkaa tuotannossani sitä ’uustonaalista’ tyylilinjaa, joka ensimmäisen kerran tuli esille sävellyksessä Le Bateau ivre (1965). Tässä teoksessa musiikin rakennuselementteinä oli joukko kolmisointuja, joilla ei kuitenkaan ollut varsinaista teemallista hahmoa – ts. itse soinnut olivat ’teemoja’.

Uusi orkesteriteos etenee tästä askelen eteenpän – tai taaksepäin, miten vain halutaan – sillä siinä on todellisia teemoja jopa aivan siinä mielessä kuin romantiikan aika teemakäsitteen ymmärsi. Teos alkaa eräänlaisella pääaiheella, joka palaa yhä uusissa ja uusissa muodoissa. Siihen liittyy nouseva sointuaihe C-duurissa, jonka päälle cornot piirtävät sävellyksen toisen keskeisen melodian.

Viulujen unisonokulku johdattaa uuteen aiheeseen: fuugaekspositioon, joka on nelinkertaisessa kontrapunktissa. Seuraa hidas ’lauluteema’, jonka jouset täyteläisesti soinnuttavat. Teoksen keskivaiheilla tulee mukaan vielä uusi teema, koraali, ja ’lopputeeman’ funktiossa on h-molli-sävelmä, joka ei ole etäällä esim. Tšaikovskin melodiikasta.

Näitä teemoja – kaikkiaan teoksessa on siis seitsemän eri teemaa sekä lisäksi neljä kiinteähahmoista vasta-aihetta – käsitellään kuitenkin kokonaan perinteellisestä musiikista poikkeavasti. Teos ei ole ainoastaan eri äänten kontrapunktia, vaan eri ’musiikkien’ kontrapunktia: eri teemoja sijoitetaan toistensa päälle, ne leikautuvat jyrkästi toisiinsa, ne soivat yht’aikaa eri sävellajeissa, eri rytmeissä, eri tempoissa, ne kombinoidaan aina uusilla ja uusilla tavoilla.

Rakenneideaa kuvastaa hyvin ajatus toisistaan erillään etenevistä musiikkikappaleista, joista kuullaan välähdyksiä, katkelmia, päällekkäin meneviä taitteita: on kuin kääntelisi radiota asemalta toiselle. Muotoperiaatteella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä nk. avoimien muotojen kanssa, sillä kaikki elementit on suunniteltu saman kokonaisuuden osatekijöiksi, eikä valinnassa sattumalla ole sijaa.

Sitä paitsi strukturaalisilla ideoilla on vain toisarvoinen asema: ensi sijassa minua kiinnosti kirjoittaa elävää musiikkia, ei minkään muotoperiaatteen toteutusta.

Teoksen nimellä ei ole mitään tekemistä Suomen itsenäisyysjuhlavuoden kanssa; teos valmistui jo kesällä 1966. Kuitenkin: se on tehty Suomessa, ja se heijastanee jotakin siitä moninaisuudesta, niistä vastakohtaisuuksista, kiihkeydestä, jyrkistä muutoksista, joita suomlaainen ’elämänmuoto’ on läpikäymässä. Vaikka sävellyksen nimellä on myös ironinen vivahde, takana on myös ajatus siitä, ettei taide voi eristäytyä yhteiskunnasta puhtaan struktuuriajattelun norsunluutorniin: tavalla tai toisella se heijastaa aikaansa ja miljöötänsä.

© Erkki Salmenhaara, 1967

(Radion sinfoniaorkesteri)

(kommentti teoksen kantaesitykseen 31.10.1967)

Instrumentation

2222 4330 11 1, str

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Paavo Berglund, Helsinki, October 31, 1967.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF1022

+ Add information