Description

Sinfonia nro 4 ’Nel mezzo del cammin di nostra vita’ jatkaa tuotannossani requiemin tyylikautta, mutta on samalla jotakin aivan uutta. Se on eräänlainen ’keskipäivän sinfonia’ (Leino suomentaa sinfonian alaotsikon kauniisti: ’elomme vaelluksen keskitiessä’), ja siitä puuttuvat täysin aikaisempien sinfonioiden hitaiden osien traagiset sävytykset. Klassista, sopusuhtaista ihannetta heijastaa jo orkesteri, jonka kokoonpano – yksinkertaiset puupuhaltimet, ei lyömäsoittimia – lähenee klassista.

Mistään uusklassismista ei kuitenkaan ole kysymys. Jos rohkenisin, siteeraisin Anton Webernin ajatusta, jonka mukaan he (hän, Schönberg, Berg) yrittivät omilla keinoillaan toteuttaa menneisyyden mestarien musiikin henkeä, joka pysyy ikuisesti samana, kun taas heidän aikansa ’klassisistit’ kopioivat tyyliä ymmärtämättä sen sisäistä mielekkyyttä (’Sinn’). Parempaa ohjenuoraa tuskin nykyajankaan säveltäjä voi itselleen asettaa kuin ajatuksen, joka oli Webernin johtotähtenä: ’das, was mir zu sagen gewährt ist, so klar als möglich darzustellen’.

Keskipäivän sinfonia – valoa ja varjoa. Enemmän kuitenkin valoa. On jäänyt itselleni selittämättömäksi, mistä tämä epäilemättä perusteeton toiveikkuus, optimismi on peräisin – ellei sitten musiikista itsestään, teoksen alkuideasta: alakuloisesta c-molli-soinnusta, jonka jälkeen nousee esiin pehmeänkirkas F-duuri-sointu.

Luulen, että neljäs sinfonia on tuotannossani erään kauden päätös, finaali. Samalla toivon, että se tulee osoittautumaan uuden aluksi.

© Erkki Salmenhaara, 1972

(Helsingin kaupunginorkesteri)

(kommentti teoksen kantaesitykseen 13.10.1972)

2222 4230 00 1, cel/pno, str

Works for Orchestra or Large Ensemble

Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. Erkki Salmenhaara, Helsinki, October 13, 1972.

MF938

+ Add information