Silvertone

by Max Savikangas

for Oboe / English Horn solo and Ensemble

Empty sheet

Max Savikangas

Silvertone

Music Finland

Description

To be premiered on September 12th 2019 in Lohja, Finland in a co-concert organized by the Lohja City Orchestra and Uusinta Ensemble, my chamber concerto Silvertone for oboe and ensemble is largely a portrait of my friend, oboist Keijo Silventoinen. I listened to Keijo’s stories, to his oboe playing and to his dreams of a new piece which would feature the oboe in a soloistic role. Hence we will hear my musical interpretation of Keijo as a person and a musician, of his mentioned dreams and also obviously of the oboe as a solo instrument. In my opinion, Silvertone brings the oboe into the spotlight in a new way, as a vital and potent solo intstrument of its own right. I also dare to claim that the solo part is absolutely idiomatically written for the oboe, in which Keijo’s support and help has been decisive! I also hope that Silvertone as a piece of music will give to the listeners a new, imaginative, energizing and positive musical experience.

Keijo Silventoinen is a sensitive artist and he also has a great sense of humor and empathy. He values in music more the emotional truth than gimmicks, which I wanted to keep in mind when composing Silvertone and wanted to express my own emotional truth at the moment of composition in the pages of the score, perhaps in a slightly more direct manner than in some of my earlier compositions. However, it will still sound like contemporary music – as it should!

Music is a phenomenon resembling language, but without semantics – I might be a composer partly because in music I can express and share thoughts and feelings for which I cannot find words.

Silvertone is cast in one 20-minute movement and gradual changes between musical materials are typical, without clear boundaries between motives and sections. In my opinion, this gives drive and facility to the piece. The oboe solo cadenza by the end can also be performed as a separate solo oboe piece. The cadenza is not fully written out, but utilizes the Directed Modular-Transformative Improvisation Technique developed by me. Including improvisation means, I hope, that each performance will be somewhat different, which might help the piece to stay fresh and interesting over several performances.

The instrumentation of Silvertone has been designed together with Keijo Silventoinen and his inspiring idea was to include the bandoneon, which is related to the concertina,

a German folk instrument and also resembling the accordion by its timbre and sound production. Its role in the piece is to bind the solo oboe and the ensemble together on one hand and to play as the alter ego or counterpoint of the oboe on the other.

The bandoneon is probably named after its German inventor Heinrich Band (1821–1860) and it was originally ment to be used in religious and popular music, but by the end of the 19th century it found its way to Argentina in the hands of sailors and emigrants and was adopted there as an essential part of the Argentinian tango orchestra. The sound of the bandoneon is attractively vivid, light and clear, but when required it’s also more piercing an projecting than the sound of the accordion. In addition, the accent technique played against the knee provides very striking and powerful effects. The bitonal and seemingly random keyboards of the bandoneon are difficult to learn, but as a reward they enable playing large intervals very fast and also some unique chord change repetitions. The bandoneon part of Silvertone is composed for the so called 142 -tone Rheinische Tonlage commonly used in Argentina.

My warmest thanks belong to Keijo Silventoinen, who commissioned the work with the financial aid of the Madetoja Fund of the Society of Finnish Composers and Arts Promotion Centre Finland. I would also like to express my gratitude to Felix von Willebrand, the GM of the Lohja City Orchestra, who in an early stage of the composition project agreed that they will organize the World Premiere of the piece.

Read More

12.9.2019 Lohjalla kantaesityksensä saava oboekamarikonserttoni Silvertone on paljolti ystäväni Keijo Silventoisen muotokuva, onhan teos on hänen tilaamansa ja hänelle omistettu. Kuuntelin Keijon tarinoita, oboensoittoa ja hänen haaveitaan kappaleesta, jossa oboe olisi sooloinstrumenttina. Kuullaan siis tulkintani Keijosta ihmisenä ja muusikkona, hänen kyseisistä haaveistaan (kuten minä ne ymmärsin) sekä tietysti oboesta soolosoittimena. Silvertone tuokin mielestäni oboen esiin uudella tavalla, vitaalisena, itsellisenä ja pystyvänä soolosoittimena. Rohkenen väittää, että soolo-osuus on kirjoitettu ehdottoman idiomaattisesti - tässä Keijon vankkumaton ja aulis tuki on ollut ratkaisevaa! Toivon myös, että Silvertone antaa kuulijoille uudenlaisen, mielikuvituksellisen, energisoivan ja myönteisen musiikillisen kokemuksen.

Keijo on herkkä taiteilija, huumorintajuinen ja tavattoman empaattinen ihminen. Hän arvostaa musiikissa enemmän emotionaalista totuutta kuin kikkailua. Tämän halusin pitää mielessäni Silvertonea säveltäessäni ja ilmaista partituurin sivuilla oman senhetkisen emotionaalisen totuuteni, ehkä joihinkin aiempiin sävellyksiini verrattuna hieman suoremmalla ja perinteisemmällä tavalla. Nykymusiikilta tämä toki yhä kuulostaa, kuten pitääkin! Musiikki on kielen kaltainen ilmiö, mutta vailla semantiikkaa – olen varmaan säveltäjä osittain siksi, että musiikiksi pystyn kommunikoimaan mielenliikkeitä, joiden käsittelyyn ja jakamiseen muiden kanssa minulta ei löydy sanoja.

Yhtyeen kokoonpanoa mietimme Keijon kanssa yhdessä ja hänen inspiroiva ideansa oli ottaa mukaan bandoneon, joka on concertina-nimisen saksalaisen kansanmusiikkisoittimen sukuinen soitin, muistuttaen äänentuotoltaan ja soinniltaan harmonikan sointia. Se lienee nimetty saksalaisen keksijänsä Heinrich Bandin (1821–1860) mukaan. Bandoneon oli alun perin tarkoitettu uskonnollisessa ja populaarimusiikissa käytettäväksi, mutta merimiesten ja emigranttien mukana se kulkeutui 1800-luvun lopulla Argentiinaan, jossa se vakiintui olennaiseksi osaksi sikäläistä tango-orkesteria. Bandoneonin sointi on toisaalta viehättävän heleä, mutta tarvittaessa myös läpitunkevampi ja kantavampi kuin harmonikan, lisäksi polvea vasten soitettava aksenttitekniikka mahdollistaa erittäin iskeviä tehoja. Kosketin- ja lehdykkäasettelu, joita on bandoneonille kehitelty useita erilaisia, on erilainen kuin harmonikassa: kumpikin sormio on sävelasettelultaan näennäisen sekava, keskenään erilainen, ja lisäksi soitin on bitonaalinen eli paljetta vetäen ja työntäen saadaan aikaan eri sävel, vailla ilmeistä logiikkaa tai symmetriaa. Bandoneonin huomattavan vaivalloisesti haltuun otettavat koskettimistot antavat kuitenkin palkinnoksi mahdollisuuden laajojen sävelhyppyjen ja tiettyjen sointuvaihdosten ja repetitioiden ketterään toteuttamiseen. Tämä teos on sävelletty varsin yleistä ns. reiniläistä 142-sävelistä koketinasettelua (Rheinische Tonlage) ajatellen, jota argentiinalaiset bandoneonistit käyttävät. Silvertonessa tämä ilmaisuvoimainen ja erikoislaatuinen instrumentti on solistia ja yhtyettä yhdistävä tekijä, ollen välillä osa yhtyettä ja välillä taas enemmän oboesoolon alter ego tai vastaääni.

Parikymmenminuuttinen Silvertone on yksiosainen ja sen muodontaa leimaavat asteittaiset siirtymät musiikillisten materiaalien välillä, jotka tapahtuvat usein vähitellen muuntuen tai limittyen ilman terävästi piirtyviä rajoja jaksojen ja aihelmien välillä. Tämä muodontatapa antaa teokselle mielestäni alati eteenpäin sysivää energiaa ja kokonaisuuteen sujuvuutta.

Lähellä teoksen loppua kuultava oboen soolokadenssi on esitettävissä myös erillisenä oboesoolokappaleena. Kadenssi ei ole kokonaan uloskirjoitettu, vaan se hyödyntää kehittelemääni ohjattua modulaaris-transformatiivista improvisaatiotekniikkaa. Näin kadenssi on joka kerta hieman erilainen, mikä toivoakseni auttaa teosta säilymään tuoreena ja kiinnostavana useidenkin esitysten jälkeen.

Haluan lämpimästi kiittää Keijo Silventoista sävellystilauksesta ja yhteistyöstä sävellysprosessin aikana. Lohjan kaupunginorkesterin intendentti Felix von Willebrand sitoutti hankkeen alkuvaiheessa orkesterinsa mukaan kantaesitykseen, mistä suurkiitos! Kiitokseni kuuluvat myös Taikelle kohdeapurahasta sekä Madetoja -säätiölle sävellystilausapurahasta, jotka mahdollistivat keskittymiseni teoksen sävellystyön.

Close

Instrumentation

bandoneon, perc, str, ob+ehn solo


Category

Works for Soloist(s) and Orchestra


Premiere

Keijo Silventoinen, oboe/English horn, Lohja City Orchestra & Uusinta Ensemble, Joszef Hars, cond, September 12, 2019, Lohja, Finland


Commisioned by / dedications

Commissioned by and dedicated to Keijo Silventoinen


PDF for promotional use

 Download


Archive number

MF33662


+ Add information

Orchestral parts


0 pages
A4-portrait

 Contact For rent