Description

Reality op. 41 (1978) for soprano and ten players is Heininen at his most colourful. It consists of three ‘songs’ with texts, three vocal etudes without texts and a textless Peripeteia. The texts are extracts from the writings of Eugenio Montale, Pierre Jean Jouve and Anaïs Nin. [...] This is not a song cycle, it is more a work for chamber orchestra in which the soprano is often an instrument like any other. The soprano part nevertheless dominates the work, not least because of the virtuosity it demands.

The first two etudes, which are less substantial and rely more on colour, form a framework for the more clearly pulsating first song; in the first etude the idea of ‘timbre melody’ extends to a study of various sounds that can be produced by a soprano, and in the second etude the soprano whistles, for example. The second song grows in intensity and breaks out into the Peripeteia coloured by running motifs. The term peripeteia, already used by Aristotle in speaking of his poetics, means a turning point. The third song begins with giddy motifs for the soprano, from which the word ‘Reality’ bursts forth. Both this and the final movement call for great virtuosity on the part of the soprano; in the final climax she has to improvise a brief cadenza.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsinki Festival)

Reality op. 41 (1978), teos sopraanolle ja kymmenelle soittajalle, on Heinistä värikkäimmillään. Se koostuu kolmesta tekstiä sisältävästä ”laulusta”, kolmesta tekstittömästä vokaalisesta etydistä ja samoin tekstittömästä Peripeteiasta. Teksteinä Heininen on käyttänyt otteita Eugenio Montalen, Pierre Jean Jouven ja Anaïs Ninin kirjoituksista. [...] Kyseessä ei ole laulusarja, pikemminkin kamariorkesteriteos, jossa sopraano on usein kuin yksi instrumentti muiden joukossa. Silti sopraanon osuus on teoksessa keskeinen, ei vähiten sen vaatiman moniulotteisen virtuoosisuuden vuoksi.

Teoksen kaksi ensimmäistä etydiä kehystävät aineettomampina ja enemmän väri-ilmaisuun painottuvina selkeämmän pulsaation varassa liikkuvaa ensimmäistä laulua; ensimmäisessä etydissä sointivärimelodian ajatus ulottuu jo yksin sopraanon eri äänteitä tutkivaan osuuteen, toisessa etydissä sopraano mm. viheltää. Toinen laulu kasvaa voimakasilmeiseksi ja purkautuu juoksutuskenttien värittämäksi Peripeteiaksi. Jo Aristoteleen runousopilliseen sanastoon kuulunut termi peripeteia tarkoittaa käännekohtaa. Kolmas laulu alkaa sopraanon huimilla kuvioilla, joista sana ’Reality’ puhkeaa esiin. Sekä tämä että viimeinen jakso vaativat sopraanolta suurta virtuoosisuutta; lopun huipennuksessa hänelle lankeaa improvisoitavaksi lyhyt kadenssi.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsingin Juhlaviikot)

I Reality op. 41 (1978) för sopran och tio instrumentalister är Heininen som färgstarkast. Kompositionen består av tre sånger med text, tre vokala etyder utan ord och en Peripeteia lika så utan text. Texterna är utdrag av författarna Eugenio Montale, Pierre Jean Jouve och Anaïs Nin. [...] Det är inte fråga om någon sångcykel, snarare ett verk för kammarorkester, där sopranen är ett instrument bland de övriga. Sopranstämman är emellertid central, inte minst p.g.a. den mångdimensionella virtuositet som den kräver.

De två första etyderna är mera immateriella och har mera betoning på uttrycksfärg än den första sången, som inramas av dem och som är mera beroende av sin musikaliska puls. I den första etyden tillämpas tanken på klangfärgsmelodi också på en del som uteslutande utforskar sopranens olika ljud: i den andra etyden visslar sopranen bl.a. den andra sången stegras och får ett kraftfullt uttryck som får utlopp i Peripeteia. Termen peripeteia förekommer redan i Aristoteles’ diktterminologi och betyder vändpunkt. Den tredje sången börjar med hisnande figurer för sopranen, ur vilka sedan ordet ’Reality’ dyker upp. Denna sång och det sista avsnittet kräver stor virtuositet av sopranen. I stegringen i slutet får hon en liten improviserad kadens på sin lott.

© Kimmo Korhonen, 1988

(Helsingfors Festspel)

(övers. © Jan Granberg)

Instrumentation

fl, ob, cl, bsn, hn, perc, pno, vln, vla, vlc, sopr solo [fl+pic, ob+ehn.]

Category

Chamber Works

Language

It

Opus no.

op.41

Lyricist

Eugenio Montale, Pierre Jean Jouve Pierre, Anais Nin

Premiere

Jane Manning, soprano, New Music Group of Scotland, cond. Edward Harper, Edinburgh, 18 October 1978.

Movements

1. Etude I, 2. ...forse un mattino, io, 3. Etude II, 4. ...elle avait trouvé, 5. Peripetia, 6. ...when you are, 7. Etude III

Commisioned by / dedications

Commissioned by Jeremy Parsons.

+ Add information