Description

During the seventies we spent a couple of summers in a rented cottage on the shores of lake Kerava. It was there that I worked on op. 32 - d'apres vieux cahiers - and virtually completed the revised version of my Symphony No. 3.

In autumn 1974 we went down to the cottage at weekends: first to pick berries and mushrooms, then to go to sauna. After the fire had been lit in the stove, I would move to the piano and compose as long as it took for the sauna to heat up - enough time for a suitable number of preludes.

The background was provided by my interest in Scriabin's piano miniature. At the same time I recorded for the Finnish Broadcasting Company some of my own music for piano and with piano accompaniment as well as five Debussy etudes and five brief Scriabin studies. The Scriabin pieces were all in quintuples and similar in kind, whether taken from the volumes of preludes, etudes or poems in the collected edition. My musical material was the old interval matrix of the op. 32 sonata which had not yet been exhausted. The ideas of op. 32b in fact represent the oldest stratum of the various stages of development of that material: sketches made during the summer in the 1960s when I was planning a series of pieces for solo wind instruments (Discantus) and which had not been incorporated in the piano sonata.

Then the berry season and the mushrooms came to an end and the miniatures numbered only three. I had planned several other movements and these then became op. 32d. Their music was no longer born out of a ‘love for five’, as op. 32b: they consisted stylistically of more rectified material.

Why then did I come to return to them? Because, over the long period I had been working with it, the interval matrix had developed a life of its own and continued to put out shoots. I thus accepted the task that was offered (forced on?) me. But completing the new pieces became a long drawn-out process. I worked on them in spare moments over the next few years and am no longer sure precisely when in the seventies they were finally finished. As picking a framework, I allowed them to grow to greater dimensions than the previous collection. But the vegetative "protracted music-making" (as Ilmari Krohn describes life at the organ) also corresponds to the non-expressionistic nature of the ideas.

If it is true that the way in which a composer writes for instruments is his own self-portrait as a performer, then it is worth remembering that op. 32d is the only one of my piano pieces that I have not played myself. Every detail of the second movement is easy and fun to play, but staying in the saddle is more difficult than one might think when the rapid movement continues unremittingly. However, this music (reminiscent of the spirit of aspiration of my Aubade for cello and piano) represents a side of myself which many, not least myself, would have difficulty believing to be true. But it is.

Why then do I compose? 'When you read a good poem, you are more where you are, in your own life, than you were before. You are not aware of being in the world, you are in the world. N'est ce pas?' (Veijo Meri)

© Paavo Heininen, 1991

(from Finlandia Records FACD 407)

1970-luvulla vietimme pari kesää vuokratussa kesämökissä Keravanjärvellä. Siellä työskentelin op. 32:n parissa - s.o. palasin vanhan materiaalin pariin - ja siellä laadin enimmän osan kolmannen sinfonian uudesta versiosta.

Syksyllä 1974 kävimme mökillä viikonloppuisin; ensin puolukka- ja sienimetsässä, sitten saunanlämmitykseen. Kun tuli kiukaaseen oli viritetty, siirryin pianon ääreen ja sävelsin niin kauan kuin saunan lämpeneminen kesti - siinä ajassa syntyi sopiva määrä musiikkia preludiksi. Taustalla oli kiinnostukseni Skrjabinin pienimuotoisiin säveltyksiin. Tuo oli aikaa, jolloin nauhoitin radiolle musiikkiani pianistina ja pianosäestäjänä, mm. viisi Debussyn etydiä ja viisi Skrjabinin lyhyttä tutkielmaa. Skrjabinit olivat kaikki viisijakoisessa rytmissä, samantyyppisiä miniatyyrejä, olivatpa ne sitten peräisin koottujen teosten preludi-, etydi- tai runoelmavihosta.

Opus 32b:n materiaalina oli op. 32:n vanha intervallimatriisi, joka ei ollut vielä tyhjentynyt; op. 32b:n ideat ovat jopa tuon materiaalin vanhinta kerrostumaa, sellaisia luonnoksia 1960-luvun Discantus-kesälta, jotka eivät sisältyneet suureen pianosonaattiin.

Sitten marja-aika loppui ja sienet, ja miniatyyrien luku jäi kolmeen. Suunniteltuna oli ollut useita muita osia; niistä tuli sitten op. 32d. Niiden musiikki ei enää ollut syntynyt ‘rakkaudesta viiteen’ kuten 32b:n, vaan ne ovat tyylillisesti tasasuunnatumpaa materiaalia.

Miksi sitten siihen tartuin? Koska tuo intervallimatriisi oli sen kanssa pitkään työskenneltyäni tullut niin oma-aloitteiseksi, että se itsestään työnsi esiin kasvustoa. Otin siis vastaan sen minulle tarjoaman (tyrkyttämän?) keikan. Mutta uusien osien valmistuminen pitkittyi, työskentelin niiden parissa joutohetkinä seuraavien vuosien aikana, enkä enää ole varma, minä 1970-luvun vuonna ne lopulta valmistuivat. Kun puolukka- ja saunaelämän antamia kehyksiä ei enää ollut, saivat ne myös mitoiltaan kasvaa edellistä sikermää laajemmiksi. Mutta vegetatiivinen ‘pitkittyvä soittelu’ (kuten Ilmari Krohn kuvaa oloa urkujen äärellä) vastaa ideoiden ei-ekspressionistista luonnetta.

Jos on totta, että säveltäjän soittimellinen kirjoitustapa on hänen omakuvansa instrumentalistina, niin muistutan, että op. 32d on ainoa pianokappaleeni, jota en itse ole soittanut. Toinen osa on joka detaljiltaan helppo ja hauska soittaa mutta kun nopea liike jatkuu levähtämättä, on satulassa pysyminen horjahtamatta vaikeampaa kuin luulisi... Silti tämän sello-Aubaden rientoisuutta muistuttava musiikki on sellainen puoli minuuttani, jota ei ehkä usein usko todeksi (itsekään), mutta se on.

Miksi sävellän? ‘Kun sä luet hyvän runon, sä olet entistä enemmän siinä missä sä olet, omassa elämässäsi. Sä et huomaa olevasi maailmassa, sä olet maailmassa. Bonjaatko?’ (Veijo Meri)

© Paavo Heininen, 1991

(levyltä Finlandia Records FACD 407)

Instrumentation

pno

Category

Works for Solo Instrument

Opus no.

op.32b

Premiere

Paavo Heininen, 1976. Fp: Ritva Arjava, Pieksämäki, 3 October 1976.

Movements

1. Allegro energico, 2. Andante tranquillo e dolce, 3. Molto vivace e leggiero (to be played in any order)

+ Add information