Description

Composing for solo accordion is not that far removed from composing for piano or organ, but naturally the instrument has its own sound and its own technical potential. Some of these possibilities have served as sources of inspiration in this solo piece of mine. The Prelude is dominated by a texture in which both hands play the same notes so that the melody winds along heterophonically. Then in the Toccata I have made use of the standard bass or chord buttons. The mechanical chordal progressions produced by these may be heard as a reference to the genre of music represented by the couple of bars quoted at the end of the Toccata (Da Hool: Meet Her at the Love Parade).

In speaking of new music, composers use "isms" just like anyone else, but they will not tolerate anyone pigeon-holing their own work in this way. Personally I would not be shocked if someone were to describe my accordion diptych as postminimalist. For it is possible to hear in it my interest in repetitive music coupled with a striving towards more impure expression. It is undoubtedly postmodern, too, in my carefree attitude to the borders between different musical genres while nevertheless aiming at a coherence dictated by my musical instinct.

© Juhani Nuorvala, October 1999

Translation by © Susan Sinisalo

Sooloharmonikalle säveltäminen ei minusta ole kovin kaukana pianolle tai uruille säveltämisestä, mutta instrumentilla on tietenkin oman sointinsa lisäksi aivan omat tekniset mahdollisuutensa. Näistä eräät ovat innoittaneet minua tässä soolokappaleessani. Preludia hallitsee kudos, jossa molemmat kädet soittavat samoja säveliä, niin että melodia kiemurtelee heterofonisena. Toccatassa taas olen hyödyntänyt ns. standardbassoa eli sointunappuloita. Niiden avulla syntyvät mekaaniset sointuliikkeet voi kuulla viittauksena siihen musiikinlajiin, jota edustaa Toccatan loppupuolella kuultava parin tahdin sitaatti (Da Hoolin Meet Her at the Love Parade).

Säveltäjät käyttävät nykymusiikista puhuessaan ismi-nimityksiä siinä missä muutkin, mutta omaa musiikkiaan he eivät suvaitse niillä karsinoitavan. Itse nyt en pelästyisi jos harmonikkadiptyykkiäni luonnehdittaisiin postminimalistiseksi. Siinä näet kuuluu kiinnostukseni repetitiiviseen musiikkiin ja toisaalta hakeutuminen kohti epäpuhtaampaa ilmaisua. Postmodernikin se varmasti on, nimittäin tavalla, jossa suhtaudutaan huolettomasti eri musiikinlajien välisiin raja-aitoihin mutta jossa silti tavoitellaan musikaalisen vaiston sanelemaa yhtenäisyyttä.

© Juhani Nuorvala, lokakuu 1999

Instrumentation

acc

Category

Works for Solo Instrument

Premiere

Mika Väyrynen, Tampere, 27 October 1999

Commisioned by / dedications

Commissioned by Mika Väyrynen with the support of the Madetoja Foundation

+ Add information