Description

Most of the keyboard music of the late 18th century could be performed either with harpsichord, fortepiano or clavichord. My piece Poème de jeux acoustiques (Poem of Acoustic Games), however, is essentially clavichord music, i.e. it can be played only with clavichord. Both fretted and unfretted clavichords are acceptable. However, the instrument should be equipped with covered strings in the bass register. For the performance of the piece you also need scissors with plastic handles. (Any suitable hard plastic implement may be good as well.) While planning and composing the piece, I had a small clavichord in my use, and I soon became deeply impressed by the rich sound world of the instrument. In this piece, however, the clavichord is not treated in a traditional way: not a single tone is played from the keyboard. Instead, sounds are produced in many other ways, like rubbing, tapping and wiping the strings, or knocking and rubbing the soundboard. These more or less noisy effects are very rich, and, in my opinion, they give greatly inspiring and interesting opportunities for a composer. Consequently, my piece is essentially musique concrète instrumental (music of concrete sounds for a traditional instrument). The title is a tribute to the French concrete music (tape music of concrete sounds) of the 1940's and 1950's, but also to the old French keyboard music as well. My piece is dedicated to Mr. Pekka Vapaavuori, who was active in commissioning the piece. © Lauri Kilpiö, 2009 Vaikka klavikordi oli 1700-luvun jälkipuoliskolla yleinen ja arvossa pidetty kosketinsoitin, ei tuona aikana sävelletty musiikkia nimenomaan klavikordille: valtaosa ajan kosketinsoitinmusiikista voitiin esittää periaatteessa joko cembalolla, fortepianolla tai klavikordilla. Kappaleeni Poème de jeux acoustiques (Akustisten leikkien runoelma/runo) on kuitenkin olennaisesti klavikordimusiikkia; se voidaan soittaa vain klavikordilla. Sekä sidotut että sitomattomat klavikordit sopivat, mutta soittimen bassorekisterissä tulisi olla punotut kielet. Lisäksi esitykseen tarvitaan muovisilla kädensijoilla varustetut sakset (tai jokin vastaava kova muovinen esine). Sävellystyötä varten sain Pekka Vapaavuorelta käyttööni pienen sidotun klavikordin, jonka rikas sointimaailma teki minuun pian suuren vaikutuksen. Vaikka perinteisetkin klavikordinsoittotavat tuntuivat avaavan inspiroivia näkymiä, päädyin kappaleessa kuitenkin epäperinteiseen ja radikaaliseen ratkaisuun: teoksessa ei soiteta ainuttakaan säveltä koskettimilta. Sen sijaan ääntä tuotetaan monilla muilla tavoin, kuten punottuja kieliä hangaten tai lyöden, kielten poikki glissandoja soittaen, tai kaikukoppaa raaputtaen tai koputtaen. Nämä erilaiset hälyefektit ovat hyvin rikkaita, ja mielestäni ne tarjoavat säveltäjälle erittäin kiinnostavia mahdollisuuksia. Kaikista perinteisistä soittimista juuri klavikordilla tuntuu olevan erityisen upea ja rikas hälymaailma – en siis ehkä kirjoittaisi vastaavanlaista teosta esimerkiksi oboelle tai modernille pianolle. Kappaleeni on siis tavallaan lyömäsoitinmusiikkia, tai sitten konkreettista musiikkia perinteiselle instrumentille. Otsikko Poème de jeux acoustiques on kunnianosoitus 1940- ja 50-lukujen ranskalaiselle konkreettiselle musiikille (nauhoitetuista konkreettisista äänistä rakennetulle musiikille), mutta myös 1700-luvun ranskalaiselle kosketinsoitinmusiikille, jota myös klavikordilla esitettynä on totuttu kuulemaan. Teokseni on omistettu Pekka Vapaavuorelle. Hän nhalusi tehdä minulta tilauksen, opasti minua klavikordin saloihin sekä suhtautui alusta lähtien kiinnostuneesti löytöihini. Hän ei myöskään pelännyt uudenlaisen klavikordimusiikin esitysteknisiä haasteita lupautuessaan kantaesittämään kappaleen. © Lauri Kilpiö, 2009

Instrumentation

pno [clavichord]

Category

Works for Solo Instrument

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Clavichird SocietyDedicated to Pekka Vapaavuori

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF21140

+ Add information