Piano trio

by Jukka Koskinen

Empty sheet

Jukka Koskinen

Piano trio

Music Finland

Description

While working on my piano trio during my first year at the academy (1984–85) I decided that never again would I use a twelve-tone row, as I did not feel it suited my purposes. Towards the end of the trio, when the row is no longer a needless straightjacket, I sought various alternatives to melody — a texture I have in my later works, too, tried to avoid by using devices such as noise, blocks of sound or long notes during which the dynamics and other parameters vary more than the pitches.

© Jukka Koskinen, 1995

Kesken pianotrioni säveltämisen ensimmäisenä opiskeluvuotenani (1984–85) päätin, etten enää koskaan käytä kaksitoistasävelriviä, jota en kokenut tarkoituksiini soveltuvaksi. Trion loppupuolella, jolla rivi ei enää ole turhana pakkopaitana, etsiskelin erilaisia vaihtoehtoja melodialle, tuolle tekstuurityypille, jota olen myöhemminkin pyrkinyt välttämään käyttämällä esim. hälyääniä, sävelkenttiä tai pitkiä ääniä, joissa dynamiikka ym. parametrit vaihtelevat enemmän kuin sävelkorkeudet.

© Jukka Koskinen, 1995

Mitt i arbete på min pianotrio under det första studieåret (1984–85) beslutade jag att aldrig mer använda mig av en tolvtonsrad, som inte motsvarar mina intentioner. I slutet av trion, där raden inte längre är något tvångströja, letade jag efter olika alternativ till melodi, en texturtyp som jag också senare försökt undvika t.ex. genom att använda mig av bullerljud, tonfält eller utdragna toner, där dynamiken och andra parametrar varierar mer än tonhöjden.

© Jukka Koskinen, 1995

Koskinen kirjoitti pianotrionsa ensimmäisenä varsinaisena opiskeluvuonnaan (1985) Sibelius-Akatemiassa. Kesken sävellystyön hän päätti luopua lopullisesti 12-sävelrivien käytöstä, sillä hän koki, ettei tämä tekniikka sovellu hänen tarkoituksiinsa. Trion loppupuolella, missä rivi ei ole enää ilmaisua sitovana pakkopaitana, Koskinen etsi erilaisia vaihtoehtoja melodialle, jota säveltäjä on sittemmin pyrkinyt systemaattisesti välttämään käyttämällä mm. hälyääniä, sävelkenttiä tai pitkiä ääniä, joissa eri parametrit vaihtelevat enemmän kuin sävelkorkeudet.

Trion alkupuolella rivi on toki vielä käytössä. Tässä esikuvana on ollut Luigi Nonon Il canto sospeso. Koskinen siirtyy kuitenkin käyttämään muita tapoja, esim. segmentointia: kromaattista asteikkoa jaetaan osiin, joissa sävelten esiintymisjärjestys on vapaa.

Pianotrio on rakenteeltaan mielenkiintoinen: pianon viivytetty mukaantulo on voimakas dramaturginen tekijä. Piano saa teoksen puolivälissä solistisen aseman, kunnes loppuvaiheissa kaikki instrumentit ovat esillä samanarvoisina.

Vaikka kuusiminuuttinen pianotrio kuuluu säveltäjän varhaisiin teoksiin, tunsi Koskinen ensimmäisen kerran tietäneensä jo sävellysvaiheessa selvästi, mitä ilmaisultaan haluaa. Niinpä trio ennakoi joiltakin osin tulevaa: viulun ja sellon osuuksissa on selvästi idullaan Koskisen 1990-luvun ilmaisua, joka huipentuu Oktetossa ja Ululationissa.

© Osmo Tapio Räihälä, 11/1998


Instrumentation

vln, vlc, pno


Category

Chamber Works


Premiere

John Storgårds, violin, Lea Pekkala, cello, and Jukka Koskinen, piano, Helsinki, October 17, 1985


PDF for promotional use

 Download


Archive number

MF10468


+ Add information